United States or Hungary ? Vote for the TOP Country of the Week !
ANTTI. Vietkö sinä ruoan pois? Entä jos Hoppulaistakin olisi maittanut? HOPPULAINEN. Ei räkkää rengille rokkaa, paljon maksaa papukappa. ANTTI. Mutta meillä on ja meillä annetaan, kun loppuu niin lainataan. Eihän tässä juuri ole vieraalle tarjottavaa, mutta jos teillä nälkä on, niin ehkä kumminkin maittaa. HOPPULAINEN. No nälkä on, että näköä haittaa. HELENA. Istukaa sitten syömään; muuta ei ole.
Ja kun ei kukaan kyennyt vastaamaan tähän eriskummaiseen kysymykseen, selitti Vera, että hän aikoi kulkea "niin kauas kuin tietä riitti", kunnes viimein nälkä paremmin kuin hänen hoitajattarensa Beata sai hänet palaamaan kotiin.
Ville taritsi miehille leivänpuoliskon ja pari silakkaa kummallekin, mutta miehet eivät sanoneet välittävänsä tuommoisesta moukanruoasta: he olivat yön aikana paistaneet metson, eikä heidän ollut nyt nälkä. Ville ja minä söimme hyvällä ruokahalulla, ja hapankaalikin maistui minusta oikein hyvältä.
"Tämä ala olikin heidän perintönään. Täällä he myös kaatoivat kaskia ja raatelivat huhtiansa. "Muhkeat olivat Monolan miehet, vaan Päivilässä olivat tyttäret paremmat. "Onnellisena eli kauan nämä kaksi sukulais heimoa täällä Karjalan perillä. "Viimein alkoi Tapio käydä tarkemmaksi. Halla myös halmeet pani. Jo oli nälkä tulossa Monolan kuuluille tuvillen. Vaan Päivilässä oli yhä hyvät päivät.
Syynen täytyi nauraa, vaikka hän olikin suruissaan. Sellainen pieni, ahnas veitikka! Hän syöpi minun päivälliseni ja minä saan katsella päältä. No, pidä hyvänäsi! Kyllähän minulla on nälkä, mutta sinulla on ehkä vielä enempi nälkä, kuin minulla. Kaiken tämän harmin lisäksi näkyi vielä ilkeä Sveru tulevan Syyneä kohti maantieltä päin.
Tällä lailla työnsä kautta oli Suomi suuren arwon saanut kansahin seassa. Tällä lailla toimen kautta ombi nälkä näännytetty, häwitetään hallan pesät, joka soissa salaisesti mieli alati asua; ahkeruus ja työ ja toimi johdattawat kaiken kansan kohden yldä-kylläisyytä toiwon siiwillä suloisen.» Vaikka nyt nälkä kostettuna on ajettu pois Suomesta, koska sen
"Mai-ju!" painosti äiti toistamiseen. En hievahtanutkaan. Isä virkkoi tyynesti: "Ka tottapahan sillä ei ole nälkä." "Mikä nälkä sillä ei ole ... muuten vain kujeilee", väitti siihen äiti, tulla pyöritteli huoneeni ovelle ja uhkaavasti sormellansa varoittaen käski jyrkästi: "Maiju!... Paikalla nyt syömään ja hyvin siivolla!"
En kyynelt' itkenyt, en vastannutkaan, ma koko päivään, yöhön, kunnes toinen kohosi aurinko maanpiirin yli. Pistäytyi säde pieni vankilaamme tuskaisaan, ja kasvot neljät näytti kuvani oman mulle onnettoman. Surusta silloin kättä kahta purin, nää luullen, että minun nälkä oli, äkisti nousivat ja virkahtivat: 'Ah, isä meitä syö, se meille tuska vähempi on!
Vimmassaan karkasivat he niiden osastojen päälle, jotka suojelivat hävitystyötä toimittavia indiaani-joukkoja, mutta rautapukuiset ratsumiehet ja tykistö ajoivat heidät alinomaa takaisin. Siten eteni etenemistään kaupungin hävitys, samalla kun hätä ja nälkä onnettoman väestön kesken kävi yhä kauheammaksi. Näytelmiä Jerusalemin kauhistuksesta nähtiin.
Viha ja alinomainen sapen karvastus on rohkaisnut minut kuin nälkä suden. Kuinka jaksaa vanhempi isäntäs? Minä tarkoitan sitä vanhempaa pirua. Paimen. Hyvin hän jaksaa. MARTTI. Vanha saatana? Palmen. Eli vanha patruuna. MARTTI. Niin, niin, saatana on mailman patruuna ja herra. Niin, hän jaksaa hyvin niin kauvan kuin Kuuselan hevosen veri antaa nestettä hänen suonillensa.