Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 28. heinäkuuta 2025
Jos ette nyt, niin toiste, milloin maittaa. CASSIUS. Soi, tuuli! Paisu, aalto! Keinu, venhe! Nyt myrsky vallall' on, ja kaikki kaupan! BRUTUS. Lucilius, hoi! Mua kuule! LUCILIUS. Mitä, herra? CASSIUS. Messala! MESSALA. Mitä, herrani? CASSIUS. Messala, Tää synnyinpäivän' on; juur tällä päiväll' On Cassius syntynyt. Messala, kätes!
Päälliköt vievät Posthumuksen Cymbelinen eteen, joka jättää hänet vanginvartijalle. Neljäs kohtaus. Vankila. 1 VANGINVARTIJA. Noin, jalkaan kammitsa! Nyt ei vie varkaat. Jos lauhaa on, niin syökää. 2 VANGINVARTIJA. Niin, jos maittaa. POSTHUMUS. Sa, kahle, tervetullut! Vapauteen Sin' olet tie.
Heitettyään siihen tutkivan katseen hymyili Alma Maijaliisalle, jonka silmät vilkkuivat etehisen ovenraosta. »Oles hiljaa», puhui Maijaliisa Miinalle, joka kuroitteli varpaillaan hänen takanaan, nähdäkseen hänkin herrain syöntiä. »Ole hiljaa, etteivät älyä. Kaunis mies se on tuo nuori maisteri, eikös oo? Ja niin aartti rouvalle että herra tiennee. Mutta kylläpä niitä maittaa ruoka.
Ei, ei, niin kauttaaltaan käytännölliselle miehelle kuin hänelle ei mahtanut suuresti maittaa sellainen runoilijan jumalanruoka. Ei ei, hän tuijotti siihen valkoiseen kolmikulmarakennukseen, joka välkkyi metsän reunassa. Piipun imuke lerpahti pois hänen huuliltaan, ja niiltä katosi myös tuo tavallinen hyväntahtoinen hymyily.
Meillä oli eilen ja yöllä tarpeeksi kova työ tutkiessamme mihin olisi sopiva laittaa varustuksen tällä saarella. Te, katteini Demonov, näytätte ainakin semmoiselta, että ruoka maittaa teille". "Totta, herra markiisi", vastasi katteini, joka ei vielä ollut varsin hyvällä päällä öisen juomingin perästä Antin luona. "Ruoka ei nyt ole hullummaksi".
Hyvän Hurtta lähdön laittaa: lieventää hän veronkannon, ruokkii, kelle rokka maittaa, myöntää muille anteeks-annon; hoivatahan Hovilassa mieron miestä, naista, lasta, Irja itse hoitamassa: tuop' on hälle riemu vasta!
Yks' hävinneen kaikki, vastasi mies huolettomasti. Mutta Yrjö puolestaan oli jo muistellut isännän velvollisuuksia. Hän toi leipää, kalaa ja kalja-haarikan penkille ja käski meitä kaikkia illalliselle, muistuttaen: Kyllä mar' jo kai ruokakin maittaa? Ja me söimme kaikin. Kummalliselta tämä ateria minusta tuntui: rosvot aterioitsevat sen luona, jonka äsken olivat riistää puille paljaille!
Sinun kahvisi jäähtyy, sanoi Söderlingska, selin oveen. En nyt välitä, sanoi Kalle. Et välitä? Mikset? Ei maita. Ei maita sinullekaan? Ohoo! Söderlingska pyörähti tiukasti päin, katsahti Kalleen, sitten Helgaan, ja ponnahti pystyyn, otsa punaiseksi sävähtäen. Ei maita! Annetaan sitten sille, jolle maittaa.
Hän oli minun kruununi, niinkuin olimme sen kirjoittaneet hänen ehtoollistodistukseensa ja sentään hänen... Ah, herr kirkkoherra, koska näkee lapsensa syövän ja kuinka syöminen sille maittaa, kuinka paljon eikö ihastu siitä, jaa seitsemän kertaa enemmän kuin jos itse söisi.
Täst' en oo vielä virkkanut, Siks kerron sen nyt sulle. Hän tänne tosin tullut on Omalla luvallansa, Mut hän on, raukka, puoleton, Siis olkoon olojansa. Ei hänestä, näät, kulloinkaan Oo mulle suurta haittaa; Ei moiti ruokaa milloinkaan, Vaan kaikki hälle maittaa. Ei haasta riitaa kanssani, Ei myöskään juorullansa Hän häiritse mun tointani Vaan pysyy alallansa.
Päivän Sana
Muut Etsivät