Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 29. kesäkuuta 2025
Jospa se puku vain jo olisi täällä! Se nainen sanoi kerran se oli niin karvasta, että vieläkin sydäntä ellottaa että Posthumuksen pelkät vaatteet olivat hänestä suurempiarvoiset kuin minun oma, jalo persoonani täydessä lahjaini koristuksessa.
Pelosta vielä vapisen. Jos viel' on Taivaissa säälin pisaraa niin pientä Kuin kitin silmä vain, niin tilkka siitä, Jumalat ankarat, te mulle suokaa. Yhäkö unta? Oikein valveill' olen, Mut sisässä se on ja ulkopuolla, Ei kuviteltuna, vaan tunnettuna. Mies päätä vailla! Posthumuksen vaatteet!
Rooman lähetille Ei näyttäynyt, eik' ole meitä tänään Hän huomennellut. Siinä vesass' asuu Enemmän häijyyttä kuin lapsen mieltä, Sen kyllä näemme. Kutsu hänet tänne. KUNINGATAR. Kuninkaani, Hän Posthumuksen maanpaosta asti On yksin elellyt; ja aika yksin Voi moista parantaa. Oi, älkää olko Hänelle kova; hän on nuhteille Niin arka, ett' on sana hälle isku, Ja isku kuolema. CYMBELINE. Miss' on hän?
CLOTEN. Se on Posthumuksen käsialaa, tunnen sen. Kuules, mies, jos et tahtoisi olla konna, vaan palvella minua uskollisesti ja toimittaa kaikki tehtävät, joihin minulla olisi syytä käyttää sinua; vakaalla innolla toisin sanoen: toimittaa kaikki konnantyöt, joihin käsken sinua, vilpittömästi ja uskollisesti niin pitäisin sinua kunnon miehenä; silloin sinulta ei puuttuisi varoja elatukseesi eikä puoltolauseita virkaylennyksiin.
PISANIO. Hyvä on, armollinen prinssi. CLOTEN. Tahdotko palvella minua? Koska olet niin sitkeästi ja itsepintaisesti kiintynyt tuon kerjurin Posthumuksen kehnoon onneen, niin, kiitollisuuden sääntöjen mukaan, sinun pitäisi olla minullekin harras seuralainen. Tahdotko palvella minua? PISANIO. Tahdon, herra. CLOTEN. Tuohon käteen! Tuossa on kukkaroni. Onko sinulla tallella vanhan isäntäsi vaatteita?
Näkynä ilmestyy Sicilius Leonatua, Posthumuksen isä, vanhus, sotatamineissa, taluttaen kädestä vanhaa mummoa, puolisoaan, Posthumuksen äitiä; sitten tulevat Posthumuksen veljet, kaksi nuorta Leonatusta, haavoitettuina, niinkuin olivat sodassa kaatuessaan.
Päälliköt vievät Posthumuksen Cymbelinen eteen, joka jättää hänet vanginvartijalle. Neljäs kohtaus. Vankila. 1 VANGINVARTIJA. Noin, jalkaan kammitsa! Nyt ei vie varkaat. Jos lauhaa on, niin syökää. 2 VANGINVARTIJA. Niin, jos maittaa. POSTHUMUS. Sa, kahle, tervetullut! Vapauteen Sin' olet tie.
Kentiesi hänet valtasi epätoivo, Tai lemmen hehkusiivill' ehkä lensi Halutun Posthumuksen luo. Hän mennyt On kuolemaan tai häpeään; ja mulle Se yhtä on; kun poissa on hän vain, Britannian kruunu mun on hallussain. CLOTEN. Karuss' on hän, se on varma. Kuningast' ilahuttaakaa; hän raivoo; Lähetä hänt' ei kukaan tohdi. Hyvä! Ja hautaan hänet vieköön suru syvä!
Posthumuksen Ma alhost' ylös pilviin nostatan; Koetus loppuu, hän saa lohdutuksen. Zeun tähden alla on hän syntynyt, Vihitty templissämme. Matkaan oiti! Takaisin saa hän Imogenin nyt: Näin vaivoistansa hälle onni koitti. Tää taulu pankaa hänen rinnoilleen, Se hälle kertoo suurest' armostamme. Pois, pois! Jos napisette edelleen, Niin tuta saatte vihan kuohuamme. Kohoa, kotka, valolinnahamme!
Päivän Sana
Muut Etsivät