Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 22. heinäkuuta 2025
CLEOPATRA. Se usein Osoittaa tyhmyyttä. Ja hiusten väri? AIRUT. Punainen, rouva; otsa matala. Niin matala kuin suinkin. CLEOPATRA. Tuossa kultaa! Mun taannoist' älä tuimuuttani muista. Takaisin sanan viedä saat; ma huomaan Sun toimiin sopivaksi. Valmistaudu, Jo kirjeet odottavat. CHARMIANA. Sievä mies! CLEOPATRA. Niin tosiaankin; kadun suurest', että Häväisin häntä noin.
Tuoll' liepeess' suuren hongikon Lähellä kylää mökki on. Kaks hyvää lasta armaineen Siell' asui äitineen. Nuo Kaarlo, Hilma olivat Maan päällä lapset parhaimmat. Ne köyhät oli pienoiset Ja orvoiks' jäänehet. Näkyipä hovi kaunoinen Tuolt' yli metsäin, järven. Siell' oli lapset kasvaneet Ja suurest' eläneet.
TITUS. Oo, kyllin teill' on täällä tehtävää. Hoi, Cajus, Publius ja Valentin! PUBLIUS. Te kutsuitte? TITUS. Nuo kaksi tunnetteko? PUBLIUS. He varmaan ovat keisarinnan pojat, Demetrius ja Chiron. TITUS. Hyi, Publius, hyi! Sa suurest' erehdyt. Tää täss' on Murha, Valtaus on tuo toinen, Ja siksi sido heidät, hyvä Publius; Käsiksi heihin, Valentin ja Cajus!
AGRIPPA. Antonius? Jupiterin jumala! ENOBARBUS. Caesarko? Mitä? Oi, se verraton! AGRIPPA. Antonius! Oi, sa Arabian Phoenix! ENOBARBUS. Caesarin kehuks pelkkä Caesar riittää! AGRIPPA. Niin kyllä, kummankin hän pilviin kiitti. ENOBARBUS. Enimmin Caesarin; mut myös Antonion. Ei sydän, kieli, kynä eikä runo Voi ajatella, haastaa, piirtää, laulaa, Kuin suurest' on Antonius hälle rakas. Mut Caesar?
MURHAAJA. Ja Herran nimen kavaltajana Valasi söit ja säiläll' ynseällä Kuninkaas pojan ruumiin teurastit. MURHAAJA. Jot' auttaa vannoit sekä turvata. MURHAAJA. Miks meihin käännät Herran jyrkän käskyn, Jot' olet rikkonut niin suurest' itse? CLARENCE. Ah! kenen tähden tein tuon ilkityön? Edwardin, oman veljen tähden. Siksi Hän teit' ei laittanut mua murhaamaan: Se synti häntä painaa niinkuin mua.
Tääll' on sudet vaan Usva-majoissaan. Jos mä lentäisin, Niinkuin kotka tuo, Kultapilven luo, Ehkä näkisin Silmät lemmityn, Huulten hymyilyn. Sydämeni sä Kohta kiedoit niin Lemmen pauloihin, Ett'en selviä: Vedät totta kuin Koski innostuin. Sinut nähtyäin, Suurest' ikävöin, Aina päivin, öin Mietin mielessäin: On se onni vaan, Kun sun omaks' saan!
Hovissa suurest' elettiin, Nyt puutett', tuskaa kärsittiin; Tuo rikas naapur' armoton Ja tyly heille on. Kuin kallis sentään verrattain On mökin tunnon rauha vain, Ja luja, harras usko sen Rikkauteen verraten! Viel' yhden näät sä toverin, Nälkäinen vatsa silläkin, Ja hampaat suussa välkähtää, On villakoira tää.
Hovissa suurest' elettiin, Nyt puutett', tuskaa kärsittiin; Tuo rikas naapur' armoton Ja tyly heille on. Kuin kallis sentään verrattain On mökin tunnon rauha vain, Ja luja, harras usko sen Rikkauteen verraten! Viel' yhden näät sä toverin, Nälkäinen vatsa silläkin, Ja hampaat suussa välkähtää, On villakoira tää.
Posthumuksen Ma alhost' ylös pilviin nostatan; Koetus loppuu, hän saa lohdutuksen. Zeun tähden alla on hän syntynyt, Vihitty templissämme. Matkaan oiti! Takaisin saa hän Imogenin nyt: Näin vaivoistansa hälle onni koitti. Tää taulu pankaa hänen rinnoilleen, Se hälle kertoo suurest' armostamme. Pois, pois! Jos napisette edelleen, Niin tuta saatte vihan kuohuamme. Kohoa, kotka, valolinnahamme!
Ja minua se suurest' ilahduttaa, Ett' olette näin katumukseen tullut. Tressel ja Berkley, mua seuratkaa. GLOSTER. Sanokaa jäähyväiset. ANNA. Kannattaako? Mut koska mairimaan mua opetitte, Kuvailkaa, että tein jo jäähyväiset. GLOSTER. Edelleen ruumis viekää. YLIMYS. Chertseyynkö, jalo herra? GLOSTER. White-Friarsiin; mua siellä vartokaa. Näin onko koskaan naista voitettu?
Päivän Sana
Muut Etsivät