United States or Bermuda ? Vote for the TOP Country of the Week !
Ja »kultaa» kaikuu pitkin taivaan rantaa, Ja »kultaa» vastaa syvyydestä maan: Kuningas valtikkansa etees kantaa, Kun saa tuot' elon voimaa rahdun vaan, Ylimys maineens', impi kultans' antaa, Kaikk', kaikki lumoo taikas loistollaan, Ja kunniallaan vaivainen sen ostaa, Jok' asemille Luojan hänet nostaa. Ja mailm' on autettuna, niinkö luulet? Ja rauha, onni palaa sydämmeen!
Tämä on kaupunki, jossa on monta vaaraa tarjona. Sallikaa minun ystävänä kysyä teiltä: tunnetteko kaikki nuo vaarat ja oletteko varma siitä, että olette voinut varjella niistä rakastettavan lapsenne? Larsson nousi ylös melkoista ylpeämpänä kuin nuori ylimys hänen edessään.
Mutta kaikki nuo, jotka "pyrkivät", jotka koettivat näytellä sivistyneitä, ne olivat "plebsiä". Kun nämä tuttavat puhuivat, että talonpoikienkin joukossa saattaa olla oikeita, tunsi Heikki, että he tahtoivat samalla saada sanotuksi, että hänkin oli henkisesti ylimys.
3 PALVELIJA. Mikä olette? CORIOLANUS. Ylimys. 3 PALVELIJA. Ihmeen kurja ylimys! CORIOLANUS. Niin kyllä, aivan totta. 3 PALVELIJA. Tehkää hyvin, ylimys kurja, ja etsikää toinen olopaikka; täällä ei ole teille sijaa. Menkää tiehenne, olkaa niin hyvä! Kas noin! CORIOLANUS. Tee työs ja mätä itsees kylmät tähteet. 3 PALVELIJA. Mitä? Etkö mene?
"Paljasta joutavaa, mutta voipa siitä syntyä muutakin kuin ainoastansa joutavaa." "Selitä selvemmin! Tiedäthän vanhastansa, ettei minussa ole arvoituksien selittäjää." "Kuuleppas siis... Eräs ylimys viettää häitänsä ja jotta nyt kaikki olisi niinkuin oleman pitää, niin täytyy 'roistoväenkin' saada osansa. Aivan paikallaanhan on tuo ... on!
Ruotsin senaikuinen suurin valtiomies, suomalainen kreivi Arvid Bernhard Horn, istui työhuoneessaan, yhdessä lähetystösihteerin kreivi Torsten Bertelsköldin kanssa sepittämässä kiertokirjettä ulkomaisissa hoveissa oleville Ruotsin lähettiläille. Kreivi Horn oli uljas ylimys, vartalo oli kookas, kasvot erinomaisen suorat ja säännölliset.
1 YLIMYS. Väkemme missä? PALVELIJA. Valmiit ovat, herra. 2 YLIMYS. Hevoiset esiin! TIMON. Hyvät ystävät. Sananen vielä! Pyydän, hyvä herra, Minulle näyttäkää se kunnia, Ett' arvoss' ylennätte tämän helmen. Se viekää, pitäkää se, rakas herra. 1 YLIMYS. Velassa liian suuress' olen teille. KAIKKI. Olemme kaikki. PALVELIJA. Senaattoreita tuolla ratsailt' astuu; Tulossa ovat tervehtimään teitä.
Vihityt ovat; vankina on vaimo; Mies maanpaossa; muodoissa on murhe, Mut kuningas, ma luulen, sydämmessään Sen tuntee. 2 YLIMYS. Kuningasko vain? 1 YLIMYS. Hän myöskin, Jok' immen kadotti, ja äiti myöskin, Mi kauppaa suosi; mutta ylimykset, Vaikk' onkin heillä kasvot yhtä maata Kuin kuninkaan ja vaikka nurisevat, Niin sydämmestään iloitsevat. 2 YLIMYS. Miksi?
Englantilaisten varustukset olivat synnyttäneet epäluuloa myöskin kansassa, joka nyt alkoi keräytyä suurissa joukoissa, ja kun sitten saatiin kuulla että eräs ylimys oli joutunut Englantilaisten surmattavaksi, lähettivät saarelaiset vaimonsa sekä lapsensa pois ja hyökkäsivät ase kädessä rannalla olevien Englantilaisten kimppuun.
TIMON. Nää käynnit, teidän varsinkin, on mulle Niin rakkaat, ett' en saata antaa kyllin. Kuningaskuntia ma ystäville Jaella voisin. Alcibiades, Sin' olet sotamies, siis harvoin rikas; Mut hyvin se on tarpeen; kuolleissa On elatuksesi ja sotakenttä Maatiluksesi. ALCIBIADES. Aika sottakenttä! 1 YLIMYS. Velassa suuress' ollaan teille. TIMON. Samoin Minäkin teille. 2 YLIMYS. Ikikiitolliset.