United States or Libya ? Vote for the TOP Country of the Week !
En sano isoni syyksi, En isoni, en emoni; Iso ei myönynnä minua, Eikä kaupannut emoni Itse hullu hukkasime, Mieletön menettelime; Itse tungime tulehen, Tieten tervan keitoksehen; Itse liitin liinahurstit, Laitin aivinalakanat; Itse vierehen venäyin, Käsivarrelle valauin. Katsoin suuta sulhoseni, Muotoa mukahiseni, Ajatusta ainoseni, Mieltä mielivaationi. Voipa mieltä miekkoseni!
Voipa sanoa, että hän pelkää sitä täs'edes taiteessaan kuin ruttoa, eikä ihmekään. Sillä onhan »aate» jo sellaisenaan niin suuri synteesi sille, joka on tottunut elämän tuhansia yksityisseikkoja tarkastelemaan, että se vaikuttaa häneen suorastaan yksipuoliselta ja vastenmieliseltä. Ja yksipuolinen tahtoo Juhani Aho kaikkein viimeksi olla.
Sa kuningattaresi surmaat, konna, Jos sanot niin; mut hyvin voipa, vapaa Jos niin he, tuossa kultaa, tässä käsi Ja sinisuonet suudellasi, joit' on Vavisten kuninkaatkin suudelleet. AIRUT. Siis ensin: hyvin voi hän. CLEOPATRA. Lisää kultaa! Mut huomaa, sanotaan kuolleistakin: He voivat hyvin; tuo jos tarkoitukses, Niin kultani ma sulaan ja sen kaadan Kitaasi häijyyn. AIRUT. Suvaitkaa mua kuulla.
Oli tosin neljännestunnin matkan päässä jotenkin suuri ja hyvin voipa kylä, vaan tämä, vaikka se ennen oli ollut Gotsyn haltian hallussa, oli jo kauan tätä ennen metsineen ja tiluksineen myyty eikä kreivi Albinilla enään mitään omistusoikeutta siihen ollut.
Yksi vuorokausi!» lisäsi hän mutisten itsekseen ja näyttipä siltä kuin hänen silmänsä olisi tahtonut tunkea tulevaisuuden läpi. »Yksi vuorokausi se on lyhyt aika. Mutta voipa yksi vuorokausikin, jos sen viisaasti ja taitavasti käyttää, olla samanarvoinen kuin kokonainen vuosi toimettomien, kykenemättömien asiamiesten käsissä. Hyvä on. Ja nyt metsään metsään, jalot herrat!
Siinä tekikin aivan ymmärtävällisesti; sillä Matti Antinpoika oli se mies, joka ei kärsinyt vastustamista, semmenkin omassa huoneessaan. Ollensa velatoin ja voipa, ei hänen tarvinnut kenenkään edessä niskojansa taivuttaa niin kuin itse tapasi sanoa vaan vaati kuitenkin muitten ihmisten itseänsä hänen edessään nöyryyttämään.
"Häh! mitä, mitä?" kavahti isäntä unestaan. "Ei mitään. Mustista me puhuttiin, kun kuuluu haukunta tuolta pellon takaa, eikö liene löytänyt oravaa." "Vai niin, vai on Mustilla orava, pitääpä lähteä ampumaan. Kalle, kuule, onko valetuita luoteja?" "Eipä niitä taida olla." "Voipa perhana!... No, niitä pitää valaa. Hae valinkauha käsiin, minä haen lyijyä."
"Almansor on saanut sen maksaa kuolemallansa!" vastasi Bodendorff synkkämielisenä. "Ja sinä saat siitä vielä yhtämittaa maksaa", sanoi hänen säälivä kumppalinsa. "Sinä et nyt enään koskaan ole itsenäsi. Voipa hyvin päältäsi nähdä." "Hiljaa!" huusi Bodendorff suuttuneena. "Oletteko nyt kaikki muuttuneet vanhoiksi akoiksi?"
"Voipa olla mahdollista; mutta hauska olisi saada tietää hänen nimensä." "Tyttären nimi on Dora," selitti pastori. "Dora, niin, se voi olla mahdollista, sillä Teodora Werner nimitettiin tavallisesti Dora, hän on varmaan sama ... pikku raukka, joka köyhtyi." "Oi, hän sai kaiketi tuhlaajan, niin luulen, joka pani menemään mitä hänellä vähän oli, sellaista tapahtuu usein." "Niin, Jumal' armahda!"
Vaan nyt se kaikki näkevä Loi silmäns kurjaa kohti: Hän valo, voipa, väkevä Jo jalosti mun johti Taas tielle, jolta erkenin; Suo, Herra, sillä pysyisin! Pojan laulu äidille. Mä sua, äiti, kunnioitan, Rakastan hartahasti; koitan Neljättä Luojan käskyä Näin täyttää, pitää pyhänä. Vaikk', äiti-kult', et ole rikas, Se ollenkaan ei mikään vikas, Ik'-armas olet kuitenki, Om' olen rintalapsesi.