United States or Georgia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Min' olin valtain herkku; Pompejuskin Pysähtyi, silmäns' otsahani juotti Ja siihen katseens' ankkuroi, ja kuoli Näin elämänsä katsomiseen. ALEXAS. Terve, Egyptin hallitsija! CLEOPATRA Kovin olet Antoniost' erilainen. Hänen luotaan Sa toki tulet, ja se tenholiuos Sun kiillollaan on kullannut. Kuin voipi Mun uljas Antonioni?
VALPURI. Oi, Aksel! Kuink' on käynyt urhaan uljaaksi Iloa, lohdutusta silmäns säihkyy. Miks, Aksel, lähdit pois ja yksin jätit Sun Valpuris luo hautojen? Nyt hänen Silmänsä murheellisna jälleen pystyy
Vaan varokaa, ett' ette te näe, mitä viel' ette nähneet, nuorta, jok' on ijän, kohtain suhteen vertahisenne, älkää hänt' unenpäinkään nähkö, ett' ei hänen silmäns iskisi teihin, ja katse, jok' ei mene mielestä koskaan, kuin oka jäis sydämeenne ja hiljalleen sitä kalvais.» Lausui ja vaikeni nyt, sydämessään hellivä murhe.
Oo vait! oo vait! oi satakieltä! Sä kuule kuin sen ääni soi! Myös tähti tuikkaa sulosemmin, Ja perho lentää kukkahan, Hän riemuitsee kun häneen lemmin Luo silmäns kulta laulajan. Tää laaksoss' laulaa; kaiku sieltä Nyt lehtoon leviääpi, oi! Oo vait! oo vait! oi satakieltä! Sä kuule kuin sen ääni soi! Risti vuorella.
Kuin kilpikonnat he käyvät, taas joukkoni jälkehen jää." Mut silmäns' sammuvan auki nyt luo korpraali, kun kuulevi sen: "Vait, herra, ei paikallaan puhe tuo, häpeästä ei nyt sovi haastaa. te urhoja johditten." "Väki muu jos näin olis ryntäillyt, niin monta ei sortunut ois. Joka mieshän meistä on kaatunut nyt, etupääss' oli Vaasan joukko, siis sen tuli korjasi pois."
Pelastettu Rakastettu Kohta onpi kotimaa! Jos ruikutella voisin Ma kielin sataisin, Tai kiurusena öisin Kohoova pilvihin, Ma aina kiitteleisin Suloista Suomea, Ja Jumalalle veisin Ma huokauksensa. Hän silmäns' ehkä loisi Myös meihin raukkoihin, Ja päivän paistaa soisi Saloihin synkkihin. Vaan mull' ei ääni suotu Oo satakielisen, Heikoksi siipi luotu Ei kanna taivaasen.
Alkupuolla kristikirkon aikaa, Uuden maailman kun loistaessa Vaalen' maa ja usea uskovainen Silmäns' siitä kauhumielin käänsi. Asui Atheenassa mies Khrysanthos. Varhain, ennenkuin viel' la'en päältä Ruskee tukka kuihtui, kevään ruusut Posken jätti, korkee otsa uurtui, Ol' sen korviin sana soinut, rinta Riemull' auennunna Kristukselle. Mutta hänt' ei uusi syntymänsä Saanut kammomaan, mit' elämässä Pyhäks', armahaks' hän arvas ennen. Vihaamaanpa hänt' ei koskaan saatu Maata, jossa häll' ol' isänmaansa, Kaunis Hellas; ihanteensa aina Ol' Atheena, kirkas templikylä; Hekkumaanpa vielä sielu suli
Ei laulaja konsana tiedä, Miss' onnensa tähtönen käy, Ja silmäns' ei katseita siedä, Ei tuntonsa huomaavan näy. Vaan luotansa täytyvi poistaa Tuo aate: miss' enkeli lie! Sen muoto vaan taivaalla loistaa, Vaan sinne ei johda mun tie! Jos tuntis' en elämän illan Jo käyvän, niin toivoa vois, Ett, Luoja ois laativa sillan, Mi meidät viel' yhtehen tois! Tulipalossa
Anna nenäs alttarina olla aina pyhän sauwun, ehk' ei mieldä miehen päähän tule turhasta tomusta, eikä öljystä älyä: mutta mies on merkillinen, jok' on silmäns' sauwuttanut; kaunis myös on katseldawa, kuinga kallis omaisuudes sauwuna nyt sakeana kymmenessä kiekurassa kohden pilwiä katoopi».
Taivaalla hänen silmäns' säteillen Kautt' ilmakerrosten niin välköttäisi, Ett' aamuvirttään linnut visertäisi. Kah, kuinka poskeaan hän käteen nojaa! Oi, jos tuon käden sormikas ma oisin, Koskettaa tuohon poskeen saisin! JULIA. Voi mua! ROMEO. Hän puhuu! Puhu taasen, kirkas enkeli!