Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 20. toukokuuta 2025
Varrottu vieras tuskin näyttäytyy, kun kohta jo on kuni veikko, antaa kättä ja suuta ja syvään luo sydämeeni silmäns säihkyvät, ett' en saa edes pienintä peittää. Kuinkapa päättyvi tää, jos kuukaudet tätä kestää. Näin hän mietti, ei ääneen paljoakaan, osa suurin lens kera huokausten kukantuoksuna pois sekä haihtui.
Tehtäväin on tehty." Vanhus kohotti otsansa, Viittans' kuninkaallisen maahan laski, Rinnan arvet paljasti päivälle. Miekkansa hän otti, niinkuin ennen Tappeluissa, se välkkyi nyt; Vanhan silmä vieläkin salamoitsi, Kun se miekan terästä tervehti. "Miss' on Dargar nyt," niin lausui Fjalar, "Hän mi, tuntien jumalat, Edemmäksi kantoa silmäns' näkee, Elää ajoissa tulevaisissa?
Viini hehkui marjassansa, Kyyhky leikki hennoissansa Lehdon rauhassa. Mutta luonnossapa puuttui Korkein kauneus: vielä puuttui Kruunu luotujen; Siks kun muotons somerosta Ihminen hän valoon nostaa, Silmäns aukaisten. Lumen väri laimistuupi, Aamurusko tummentuupi Läskein vuoren taa; Tähti päivän otsasella Tahtonut ei aikaella, Maata valistaa.
Nyt kukka kultaisteni luo! Kas noita! Mä näissä eilen näin vaan silmikoita, Vaan tänään ruusut tässä mimmoiset, Niin somat, sorjat ruusut tuorehet! Voi, minkä sulon meille kevät suo! Kuin kauniisti se kesää tervehtää, Esikkö taivoon ensin silmäns luo, Tuo kielo tuoksuvainen, valkopää Jo lumipeitteen alta pilkistää. No terve tulleet!
Lyhyt oli päätös, jalka kohta Väsyvä olj, käsi herpoava, Lakaseva maata harmaa tukka. Yksin vanhus seisoi, taivahasen Loi hän silmäns, niinkun silloin luodaan, Pimeys ja yö kun maata kattaa.
Päivän Sana
Muut Etsivät