Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 20. toukokuuta 2025
Aamutyynessä kun poikki järven Kellot ensin soivat, heikko kaiku Ukon korviin kaukaa kumahteli; Kirkolt' olevansa loitompana Huomas hän, kuin maalta lähtiessään, Toinen kerta soitettiin ja kolmas, Loitompaa vaan yhä soitto kuului. Korkeuteen silmäns' ukko nosti Sumu-ilmoihin, ikäänkuin kysyin, Toivotonna, voimaa vailla, tietä.
Kas, kuink' armas aamu koittaa Idän kaukomerten takaa, Kultaan verhoo, purppuroittaa Maan, mi tyynnä alla makaa. Usvat haihtuu, talvi taukoo, Luonto herää, silmäns' aukoo. Leivo, liehusiivillänsä
Viiden-leiviskäiset lukottomat Pultit, pajass' umpeen vasaroidut, Painoi niit', ei avaimille aukee. Iloissaanpa seisoi sentään Aatu Mustalainen maassa mietiskellen, Minne tiensä suuntaisi hän sieltä; Kun jo viejä virkos horroksestaan, Silmäns' aukais, rosvon silmän kohtas.
Ol' pakkanen ja paukkui jää Ja kiilsi tähdet julki, Ja yöllä vanhus harmaapää Jo kuoloon silmäns' sulki, Ja kellot sanoi: pim pam pa, Ja Aik' ol' itse pappina, Yövahti myötä kulki. Ja suku juhlasaatossa Vei hautaan vainaajansa, Ja joulupukki harsoa Se kantoi sarvessansa, Ja tähtipojat huokasi, Ja almanakka nyyhkytti, Löi kello tornissansa.
Kas lähde virtaa vuoresta, Luo silmäns taivahille, Ja lemmenkukat partaalla Suloa lausuu sille. Se on niin kirkas, loistava, Se kuvaileepi taivasta. Se puroks sitte muuttuvi, Mi kirkas ompi vielä, Vaan kun sen vesi juoksevi, Se himmentyypi tiellä; Se kukkaisia suutelee Ja riemuisena rientelee.
Sanotte: Edward veljenne on poika; Niin on, mut Edwardin ei puolisosta, Hän ensin Lady Lucyn kihloiss' oli, Siit' äitinne on todistajana, Ja sitten Bonan kihlasi hän, Ranskan Kuninkaan kälyn, edusmiehen kautta; Nää työnsi syrjään köyhä anoja, Monien lasten surunsyömä äiti, Sulonsa menettänyt, kurja leski, Jok' aivan kukkeutensa iltapuolla Sai pauloihinsa hänen silmäns' irstaan Ja arvon kukkuloilta hänet vietti Likaiseen työhön, halpaan kaksoisnaimaan.
Juomalaulu. Kun lähteen silmä vuotaa, Sä älä katso tuota, Luo silmäs viinahan! Ves ompi vaarallinen, Veslähde petollinen, Luo silmäs viinahan! Loi silmäns poika vainaa Veslähtehesen aina, Ei luonut viinahan; Kun peilas muotoansa, Sai siinä kuolemansa; Luo silmäs viinahan!
Vaan nyt se kaikki näkevä Loi silmäns kurjaa kohti: Hän valo, voipa, väkevä Jo jalosti mun johti Taas tielle, jolta erkenin; Suo, Herra, sillä pysyisin! Pojan laulu äidille. Mä sua, äiti, kunnioitan, Rakastan hartahasti; koitan Neljättä Luojan käskyä Näin täyttää, pitää pyhänä. Vaikk', äiti-kult', et ole rikas, Se ollenkaan ei mikään vikas, Ik'-armas olet kuitenki, Om' olen rintalapsesi.
Jumalat teitä varjelkoot ja teihin Taivuttakohot roomalaisten mielen! Me eroamme tässä. CAESAR. Hyvästi, rakkain sisko, hyvästi! Sua elementit hellikööt ja mieles Ilolla täyttäkööt! Hyvästi jää! OCTAVIA. Oi, jalo veljyt! ANTONIUS. Hänen silmäns' ovat Kuin huhtikuu: niiss' asuu lemmen kevät, Tuo vihma sitä tietää. Iloitse! Herrani, katso huonetta, ja CAESAR. Mitä? Octavia, sano!
Jo poika juoks, Ja taasen kuninkaansa luoks: Tää: Päästä sisään vanhus. Teill' terve, jalot herrat, te, Teill' terve, sulot naiset! Mi rikas taivas tähtine! Kuink' kauniit, loistavaiset! Näin korkeess' suojass' ylpeäss' Käy umpeen silm', ei aikaa täss' Ihaillen kummastella. Jo sulkee silmäns laulaja Ja iskee täysin kielin; Hänt' uroot kuulee innoissa, Ja neidit hellin mielin.
Päivän Sana
Muut Etsivät