United States or Guatemala ? Vote for the TOP Country of the Week !
Se on vapauttanut talven siteistä Oulujoen mahtavat aallot, jotka nyt vallattomasti tanssien kiiruhtavat syleilemään, suutelemaan rannan kukkaisia. Pohjolan kesäinen aurinko alkaa jo kallistua lännelle, puiden lehdet suhisevat nuoruuden tuoreutta ja koko Muhoksen kirkon kylän mahtava luonto lausuu Pohjolan suloutta.
Versailles'in kevätvihree luonto loisti Niin väririkkahana silmää hyväillen, Vain hienon taiteen henkee huokui kaikki, Mihin mä heittänenkin katsehen. Kuin kevätkenttä luonnon-voiman laista Tuhansin turpeestansa kukkaisia luo, Niin luonut kukkaisina kulttuurinsa On ihmishenki taideteokset nuo.
Eihän kasva tanner täällä ruohoa ja kukkaisia, ei, vaan nahkasiipan karvoja jalkani tallaa kuin astelisin plyyssimatolla. KASPER. Ja puitten murheellisesti rippuvat lehdet täällä eivät ole tavallisia lehtiä. GILBERT. Ei, vaan yösiikon sulkia ja höyheniä, ja itse puu on kamoittava peikko ja kuin kamoittavat peikot täällä kalliot ja vuoret päällämme longottaa.
Hän istuu äänetön ja alalleen, nojaa kyynäspäänsä pilven palloon ja katselee ales Muistolaan. Ja kuin lounaassa taivas tulta iskee, sillon hänen kasvonsa kirkastuu ja kaunis varjo silmä-kuoppiin jää. Eriikaa nämät kasvot muistuttaavat, mutta ihanemmat vielä kuin hänen. Seppeli hänen päässänsä on; se vissiin Saaronissa sidottiin, sillä senlaisia kukkaisia ei löydy muualla kuin sen niituilla.
"Näen sen niin selvästi kuin mahdollista", sanoi hän, "pieni, sievä koti, hauska ja valoisa, täynnä semmoisia kukkaisia, joita enimmästi rakastatte ja lapset, jotka ympärillänne leikittelevät ja kutsuvat teitä tädiksi. Ettekö mielellänne kuulisi heidän kutsuvan teitä pieneksi tädiksi, neiti Margery?"
IIVARI. Lukkari tahtoisi nähdä kauniita, kirjavia kukkaisia selässäni; mutta säästäkäät hartioitani vielä tämä kerta, muori; minä lupaan itseni parantaa, niinkuin parhain taidan. ESKO. Niin. Mitä sanot sinä, Mikko? MIKKO. Minä rukoilen Iivarin edestä. ESKO. Minä rukoilen myös. Ei nyt mitään pahaa menoa tällä hetkellä, joka on minun jäähyväishetkeni. MARTTA. Lähtekäät sitten matkaanne.
Pimeissä piiloissansa, Väsyneenä vaivoissaan Asuu meidän köyhä kansa, Tietämättä kodistaan. Sinn' ei valo ijäisyyden Pääse; nääntyä he saa Valon luojat, ihmisyyden Laaksot kiirein nostakaa! Haudalla. Kas kukkaisia haudalla Snellman'in kukoistaa: Ne sydämensä reunoilta Tää kansa laittajaa, Tää kukkain aik' on keväinen, Yks kasvaa toisen vierehen.
"Ensiksikin", sanoi Hermina kuivasti, "en mielelläni taita kukkaisia ja toiseksi nuo ruusut eivät ole minun!" "Oh, sekö vain on esteenä!" Bodendorff otti kynäveitsen taskustansa ja alkoi, sanan mukaisesti, rosvota kukkaispensasta, kunnes Hermina estäen laski kätensä hänen päällensä. "No, lakatkaa jo, te pahuuden tekijä!" huudahti hän nauraen. "Tehän teette koko pensaan kelvottomaksi.
Ensin neljä kaunista poikaa, joitten paljaat käsivarret, kaulat ja sääret osottivat itämaisen ihon vaskiväriä ja jyrkästi erkanivat heidän lumivalkoisesta kauhtanasta, astui parittain kappeliin. Ensimäinen pari kantoi suitsutusastioita, joita he edestakaisin heiluttelivat, siten yhä enentäen niitä hyviä hajuja, joista kappeli jo oli täytetty. Toinen pari nakkeli kukkaisia.
Ranskan tapeetien siassa nähdään salissa kauniita kuvauksia ihanista maan paikoista, ja niitten välillä Ruotsin suuresti rakastettuin kuninkaitten kuvia. Annan pienessä kamarissa löytyy vielä muutamia kukkaisia, niinkuin myöskin vähäinen, kaunis kirjasto, sisältävä monta hyödyllistä ja opettavaista kirjaa, jotka pitkinä talvi-ehtoisina ovat hupaisa ajan viete Kustaalle.