Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 11. kesäkuuta 2025
Mieletön johdonmukaisuus on pienten sielujen peikko ja pienten valtiomiesten, ajattelijoiden ja jumaluusoppineiden palvonnan esine. Suurella sielulla ei yksinkertaisesti ole mitään tekemistä johdonmukaisuuden kanssa. Hän voi yhtä hyvin huvikseen leikitellä seinälle lankeavalla varjollaan.
Mutta jos sanon sinulle, että se yhtä hyvin voisi olla rahakukkaron alku kuin sukan, niin en valehtele.» »Sellainen peikko! Elä vain luulottele olevasi sukkela»... »No, no, Lettaseni, ota se esille taas, kuulehan. Minä vain tarkoitan, että se on niin kovin pieni ja soma», hän hyväili sitä, »että minun täytyy haastella minkä mitäkin»... »Voisit sinä olla vähän kiltimpi, Jakob.»
Tultuani sisään seisoi ukko hajasäärin, kädet taskussa ja kasvot tavattomasti punottaen, sillä nähtävästi hän oli ottanut muutaman ryypyn liikaa. "Sinäpä olet kelpo poika, oletpa hitto vieköön niinkin", huusi hän heti vastaani. "Sinä näyt sittenkin olevan tavallinen Suomalainen peikko, joka osaat loihtia.
Ja te itse, joka ette koskaan ole sormusta pitänyt, te olette pysynyt jalona ja hyvänä, aina siihen asti, kunnes minä mieletön toin sen luoksenne, ja nyt, vaikkette vielä ole nähnytkään sitä, vaikkei se vielä teillä olekaan, se jo näkymätönnä vaikuttaa teihin, niin että kunnianhimon peikon tähden kaiken muun unohdatte oi, tottapa se on paha peikko, joka voi villitä miehen semmoisen kuin te olette!
Mutta vaikka pökkelö jo aikoja sitten oli kuollut, niin se yhä kuitenkin eli ja hallitsi ja vallitsi. Siitä tuli meille vähitellen salaperäinen, salavihainen, uhkaava olento, koko metsän kauhu, peikko, puolijumala, jonka kauaitse kiersimme. Ei voinut koskaan tietää, milloin se päähän putoo. Se ei huojunut missään tuulessa, se ei huokaillut sateessa muiden puiden kanssa, ei kohissut myrskyssä.
Jäi vapisemaan mies Arezzon, virkkoi minulle: »Peikko tuo on Gianni Schicchi, hän raivoissaan noin muita raatelevi!» Ma hälle: »Oh, niin totta kuin tuo toinen sua älköön purko, virkkaa viitsi mulle, ken on hän, ennen kuin hän meiltä katoo.» Hän mulle: »Myrrhan on se varjo vanha tuon rutsaisen, mi isää omaa lempi enemmän kuin ois luvallista ollut.
Kimmelsi kitehet yössä kuin kirot sydämen synkän, meri vankui valkeana niinkuin paatunut ajatus, kohosi luminen korpi maasta kuolon-mahtavasta kuin uhma urohon hyisen, viha välkkyvän teräksen. Tuo nauroi Pimeän peikko: "Päivä, päätäsi kohota, saat täältä sataisen surman, turman tutkaimet tuhannet!" Näkyi kaukainen kajastus.
Mun lempeni lieska tumma Se säihkyy loistossaan, Kuin tarina kaihosa, kumma, Suviöin jota kerrotaan. "Vait taikapuiston tiellä Nyt astuvat nuoret nuo; Satakielet ne laulavat siellä, Kun siimehet valoon luo. "Sydän kylmä on neidon nuoren, On ritari polvillaan. Tuli silloin peikko vuoren, Läks neito kaikkoamaan. "Ja ritari veriin raukee, Käy peikko kammiohon."
ELIAS. Minun täytyy, ei auta. Minä vastaan sen edestä. ELIAS. Olkoon sitten niin korealle rukoukselle; kun ma sanonkin. Tuohon hänen heitän. Mutta mitähän sille teette, mitä vaankin? Pistätte mar sinne jonkin salalahjan muistoksi, hähhäh! ANTON. Sinä musta peikko! ELIAS. Minäkö? ANTON. Sinä killisilmä pakana! ELIAS. Minäkö? ANTON. Rukoilla sinua!
Ja sydänmaiden joukot nyt nuoret yhtyvät, Ja päivätyöhön suureen, jalohon ryhtyvät Vapise, öinen valta! Nyt viime hetkes lyö! Nyt poistetahan vihdoin vuossatain synkkä yö. Nyt kolkot korvet kaikki valolle vallataan, Ja valon tieltä maahan kaikk' esteet tallataan. Eik' ennen nuoret joukot nuo ai'o levähtää, Kun paheen peikko sortuu, tuo julma, tuhatpää. Eik' ennen taisto taukoo, ei tau'ota se saa!
Päivän Sana
Muut Etsivät