Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 11. kesäkuuta 2025
jos ihmiskuntaa painaa ikisynkän hädän yö, jos vapauslaulun kultaan ja leipään se myö, jos jäähtyy sydän nuori ja tuskattomaks jää, hyvän ihanteet kun kaikki jo maailmasta häivähtää, niin silloin tarttuu lujaan hän kellon nuoraan vaan, ja hurjasti, peikko, käy soittelemaan, ja öinen kello kauhea jo heilahtelee, ja jo särkyy koko mailma ja juurtaan myöten raukenee.
Ethän voi kieltää isoisäsi olleen kovan senvuoksi, että eräs suomalainen noita-akka oli antanut hänelle sormuksen. Sinäkin olet suomalainen; tiedät siis paljon enemmän kuin olet tietävinäsikään. Jos voisit hankkia minulle semmoisen noitakalun, en ollenkaan häpeäisi sitä käyttämästä. Silloin vasta minusta peikko tulisi; yksinäni valloittaisin koko Thornin. Sen voit tehdä sormuksettakin.
"Ja he juoksee joutuun ja joudumpaan Muka kiinni jo auringoista! Ja silloin peikko julmimpinaan Käy vastahan loukeroista. "Mut vait! pyhäkellot soi yli maan
Jos kuuluu joku ääni heikko: "Pois maasta pimeyden peikko!" Ei voida häntä karkoittaa; Hän monen apua saa käyttää, Ne hänen käskyjään vain täyttää, Kun taskuun voiton siitä saa. Heist' aseseppäin suuren luvun Hän saa; ne laittaa sotapuvun Lain laatimansa suojassa. Jos kurja raukka valittaapi, Hän tekee vaan kuin haluttaapi Ja seisoo aina aseissa.
Sun nielköön helvetti, sinä mustasilmäripseinen peikko! Mieleni ei enään ujostele, vaan jalon Orethyijan rohkeuden povessani tunnen nyt ja vakaasti kävisin vasten keihäsmetsää. NIILO. Me, äsken vielä niin kainot, nyt tuttavasti kuin sisar ja veli katsahdamme toinentoisihimme. Uljas on lemmen tie. ELMA. Se käy kuin tanssi, mun ystäväin. Nyt, lapseni, en mieltäs oikein käsitä.
Mutta heidän sydämensä tunteet Bengtiä kohtaan olivat kaikkea muuta kuin hyväntahtoiset; pieni haaveksiva neljäntoistavuotias, joka oli riippunut Esterin tuolissa, puristi Bengtille nyrkkiään ja mutisi: "Sinä vanha peikko, joka et voinut antaa meidän pitää ihastuttavaa pikku Esteriämme!"
Mutta mitä sanot muistostani? Taidanpa laulaakin. Saappas täältä, ystäväin, Sä kurja Keikkaveikko, Kumauta poskehes Ja irvistä kuin peikko. Jo karjassa käydessäni tämän laulun opin. Mutta mitä äänestäni lausut? Mutta juodaan, rakas veljeni, Tiera, oma ystäväni, juodaan! TIERA. Näinpä juomme. Vedä naamaas, että naukuu. Kas niin, sinä poika iloinen. NYYRIKKI. Iloisia molemmat.
Puh! sanoi hän ja puhalsi armottomasti lampun sammuksiin. Eikä kukaan uskaltanut enää sytyttää lamppua, jonka peikko oli sammuttanut. Mikäs nyt neuvoksi? kysyivät toisiltaan matalan majan asukkaat pimeässä istuessaan. Mutta tuskin oli pimeyden peikko mennyt, kun livahti valon haltija ovesta sisään. Sammuta sinä, minä sytytän! sanoi hän ja sytytti kynttilän pöydälle palamaan.
PALVELIJA. Tällä hinnallako pääsee emäntämme surmaaja, kauniin Pohjolan tyttären murhamies? 1:N MIES. Ken voi häntä hallita? 2:N MIES. Ei tämä väki. PALVELIJA. Mutta missä ovat joutsenne? Ampukaa se peikko, lähettäkää hartioihinsa tulinen nuoli. 1:N MIES. Metsän rannan hän ehtii jo ja katoo. Tuossa tulee seppä itse. ILMARI. Miksi tämä meno?
Hae jostakin kelpo veikko, lasi kunniaksemme juo, hae yhtä yrmeä peikko, kas tuoss', ota tukaatti tuo! Ja kiitos, kun muistoa sorjaa sinä elvytit taas ja kun niin olet tuimaa miestä, ja korjaa nyt koipesi helkkariin!» Hän pyyhälsi silmäkulmaa, näkö kai kävi himmeäks, ja näyttäen muotoa julmaa pois pyörähti, sisään läks.
Päivän Sana
Muut Etsivät