United States or Guernsey ? Vote for the TOP Country of the Week !
Luulenpa näiden muutamien päivien opettaneen meidän joteskin tuntemaan toinentoisemme; ja taidanpa sanoa herra Niilon luottavan minuun lujasti, eikä pety hän siinä. Minä olen kunnian mies. Asian salaamisesta olkaat suruton, herrani. MAUNO. Minä jätän teidät.
"Niin ihmiset sanovat, ja taidanpa se ollakkin. Kyllä kai. Mutta olenkos kenellekkään koskaan pahaa tehnyt? Tuosta laudan-kappaleesta tulee pokka-pöytä. Sillä, etkös näe, se on ruumiin arkusta?" "Herra Jesta, mitä sanot, Repekka? Ruumiin arkusta ... ja pokka-pöytä! Mikä on pokka-pöytä?" "Se on noita-kapine". "Noitakapine!" "Niin, ja kelpo kapine se onkin.
Tarkoitinpa häntä, jolta sinä rahat sait. MAUNO. Taidanpa toimittaa itselleni rahaa kunniallisella tavalla. MARKUS. En myöskään tarkoita, että sinä varastit tahi ryöväsit tältä pimeyden suuriruhtinalta, vaan että pyysit häneltä koreasti, sait ja kiitit raappaisten jalallas. Mutta missä ollee nyt se pieni, hento sieluparkas? MAUNO. Ei siellä missä sinun, ei seurassa vintiön sielun.
Hän pani harjan pöydälle, käänsi hiukan päätään ja katsahti vielä kerran. »Taidanpa olla hiukan kalvakkakin», ajatteli hän edelleen. »Vaan enhän minä mikään rippikoulupoika enää olekkaan!» Hän aikoi juuri nousta. »Katsoppas vielä kerran hiukan tarkempaan!» kehotti peili. Olavi otti harjan, pyyhkäsi pari kertaa viiksiään ja hymyili: »Enpä minä nyt enää mitään huomaa.»
»Niin, niin, rakas rouva, taidanpa näyttää vähän koin syömältä», sanoi Elysée hymyillen ja lähti selkä koukussa kapuamaan huonoine jalkoinen ylös viidenteen kerrokseen.
TYKO. Onpa murheellista tulla hylätyksi isältä; tämän taidan kantaa kuitenkin, se tosin musertaa sydäntä, mutta ei katkaise elon hermoa, mutta jos pimenee multa aurinko, josta henkeni valkeus tulee, niin kaikki hyvästi jääköön. Mutta taidanpa kantaa tämänki, taidan kyllä kuin kylmä kraniittipylväs.
TIMO. »Ettei tule tuohesta takkia, eikä vanhasta pappia», sentähden »pillit pussiin ja pois» ja kaikki yhdestä päästä. Taidanpa kiinnittää asiani vielä yhdellä sanalla: »kahden puolen kirves hiotaan». AAPO. Lauri, kuinka teet? LAURI. Käyn tästä Sonnimäelle. AAPO. Ah! vaikka kuolleet haudoistansa huutaisivat: te niskurit, te hullut miehet! JUHANI. Ei auttais sittenkään, vaan mars, poika! Tuletko?
Suokaat anteeksi, niin rohkenen sanoa toiveissa saadaksemme nähdä teitä tänä ehtona meidän huoneessamme. ANGELO. Teitä kiitän sen kunnian edestä, ylevä fröökinä. Te kysytte uutisia kototienoistani, mutta minä olen aina ollut laiha uutisten saattaja. Toki; taidanpa nyt kertoa jotakin meidän sinertäviltä vuoriltamme.
Sitten lisäsi hän hymyillen: "taidanpa mielestänne puhua yhtä tyystin, kuin jos olisi kysymys suostumuskirjasta, mutta asian laita kumminkin lienee semmoinen, kuin sanoin." – Tämä myönnettiin. – "Mutta siitä syystä minä niin tyystisti puhun, koska tahtoisin, että sinulla olisi sama ajatus kuin minullakin.
Maiju. Kyllä! Emma. Teidän huoneenne on tällä puolen, hyvä herrasväki. Jätämme teidät yksinänne vähäksi aikaa. Näkemiin saakka! Henrikson. Minä menen myöskin pois hetkiseksi. Loviisa. Heinonen. Heiskanen. Minä tulen tuoss' paikassa, patruuna. 10 kohtaus. Maiju. Heiskanen. Heiskanen. Oletteko tämän talon neitsyt? Maiju. Taidanpa olla. Entäs sitten? Heiskanen. Kai olette sitte hyvin ylpeä? Maiju.