United States or Sudan ? Vote for the TOP Country of the Week !
Me olemme tulleet kysymään teiltä Liisaa". "Herra Jesta sentään!" huudahti emäntä ja löi kätensä yhteen, ja Liisa itki vieläkin enemmän. Mutta sitä ei Olli kärsinyt, vaan meni itse lohduttamaan Liisaa, siveli hänen vaaleata tukkaansa, ja punaisia poskiansa, ja puheli: "Suru ilon edell' käypi. Jos niin on, että huolit minusta, niin tulee meistä pari.
Samassa tarttui kaksi polisia poikain niskoihin ja veivät heidät putkaan, jossa he pantiin komeroon n:ro 3. "Herra jesta, olemmehan me rauhallisia ihmisiä!" "Se on mahdollista", sanoi kaupunginpalvelija, "mutta rauhoittukaat huomiseksi". Siinä he nyt istuivat. "Ah", sanoi Frits, "Jumala ties missä isä nyt on!
RIIKKA. Sommoo nähä, mitenkä hän sitten illalla teille pokkailoo. Herra jesta, jos vielä tänä kevännä soataisiin kihlajaiset ja heäät! Voi, ihmettä! FANNY. Heretkää nyt, Riikka ROUVA PENTTINEN. Se ei ole mitään mahdotonta. Vanny on kaunis tyttö minä luulen, että eiköhän liene Spruuper jo katsellutkin häntä niillä silmin. FANNY. Eikä ole! Voi, mamma hyvä
»Riitelisiköhän se minun papillista arvoani vastaan?» kysyi lukkari. »Suudelkaa te vain minkä jaksatte, Suhr», sanoi pastori. Ja lukkari meni Swartin emännän luo, kumarsi ja yks kaks! suikkasi hänelle suuta vasten huulia. »Oh, herra jesta, lukkari!» kirkasi eukko säikähdyksissään.
Niin no, siitähän se sitten onkin, kun pastori on sairas ... minkä tähden on pastori niin tehnyt, että on jättänyt...? Sentähden, että se oikeastaan on tarpeeton nautinto. Matami on hyvä ja viepi ne vinnille. Herra jesta! Vinnillekö? Pastorin farffaarin vanhat, kauniit piiput?
Niin pian kuin Ville ovea aukasi iltahämärässä työstä palattuaan, huusi Maria hänelle jo vastaan: Kuules, hyvä ihminen, kun patruuni laittoi sinua hakemaan luokseen. Kuka patruuni? Oppman, herra jesta. Vai niin. Mitä hän minusta? Ville laski levollisena hattunsa naulaan. No, en tiedä. Sitähän tässä kaiken aikaa olen ihmetellyt. Etkös kysynyt sanan tuojalta? En hoksannut.
Herra jesta! kuului syvä, täyteläinen naisääni ovelta samassa soinnahtavan. Mikä ei käy? Miksi ei käy? Johannes ei jouda innoissaan edes katsomaan, kuka tulija on. Sehän on selvä! huudahtaa hän kiivaasti nousten ylös ja lyöden kädenselällä paperiinsa. Kansa kuolee nälkään. Jo nyt jaetaan täällä maita omin luvin ja poltetaan herraskartanoita.
Kylmää vasikan paistia. Syö itse, minä en huoli.» »Ehkä lähdet sitten levolle?» »Anna sen lampun olla. Vai meinaatko jättää minut pimeään.» »Enhän toki. Olisin vaan näyttänyt valkeata, jos olisit sänkykamariin mennyt.» »Minäpä en mene. En hievahdakaan tästä. Huokaile vaan, mitä huokailet. Minä en lähde, en sittenkään. Kylmää vasikan paistia, kun mies väsyneenä tulee kotia. Herra jesta!
»Maksatteko kahvinne?» tiuskivat eukot kaikki ympärillä. »Lupaanhan minä... Minä kissa katin poika lupaan ja vannon, että kaikki hiiret ja rotat hengiltä pois otetaan...» Jussi istuutui penkille, pää retkallaan. Kusti jo nukkui. »Herra jesta, siihen ne nyt humaltuvat, eikä saa maksua kahvista», päivitteli eukko.
"Hyvää huomenta, maisteri!" lausui matami Rask, asetellen kahvi-kannun pöydälle. "Ai, Jesta, kuinka maisterin silmät taas ovat punaiset!" jatkoi hän, katsellen Antti-maisteria, joka nyt oli herännyt ja avannut silmänsä selki seljälleen. "Missähän maisteri taas on riivaissut itsensä tuonnäköiseksi?"