United States or Paraguay ? Vote for the TOP Country of the Week !
Samassa hetkessä seisoi 3 miestä ladatuilla kivääreillä oven edessä. Minä lensin sukkasillani ylös kuin nuoli, otin pistolini ja karkasin heidän päällensä. Toverini oli hämmästyksissään, eikä ensiksi hoksannut asian laitaa ollenkaan.
YORK. Tuon hoksannut jos oisin, totta maarin, Sill' oisin setä hyvää pistellyt Ja vielä tuntuvammin kuin hän mua. HERTTUATAR. Mitenkä, pikku York? No, anna kuulla. YORK. Hän kasvoi, sanotaan, niin joutuun, että Jo kaksituntisena leipää järsi; Ma vasta kaksivuotisna sain hampaan. Purevaa pilaa, mummo, eikö totta? HERTTUATAR. Mut, hyvä York, ken tuota sulle kertoi?
Todenteolla, sanoi kansakoulunopettajan rouvalle valtiopäivämiehen emäntä häntä ei rouvaksi sanottu, tämä maistuu verrattomasti paremmalta kuin mitkään ostokahvit. Onhan tämä vain puhdasta...? Hän kääntyi kanttorin rouvan puoleen. Ihan selvää kotipellon ruista, tämä vakuutti. Ottakaa vehnästä ... no, enemmän. Kiitoksia, riittää jo. Ja kun ei ennen ole hoksannut kukaan...
Ainoastaan Anna oli kesken kipujaan sen hoksannut, ja kivuistaan huolimatta tunsi hän suuren helpoituksen. "Nyt Tommi on pois," arveli hän, "ja kun hän näki onnettomuuteni, ymmärtää hän myöskin, ett'en tänä iltana voi tulla. Hyvä onkin niin." Kärsivällisenä antoi hän äitinsä ja sisarensa useilla lääkkeillä kokea saada hänelle lievitystä.
Mutta kun Bjelajeffin eukko oli siitä puhunut, että semmoinen leski on, asuu Iso-Peskiin kylässä ja on eukolla vielä kavettakin, niin hän, Iivana Ivanovitsh, oli heti hoksannut ja sanonut: Vot... . Eukko sinulle siinä, Iivana Ivanovitsh, vot, oli hän itsekseen sanonut ja vetänyt pikilangan niin tiukalle, että naukui.
Ei Anna Liisa vielä hoksannut, vaan luuli Maija Liisan tarkoittaneen, että kyllä hän Kuuselan rouvan kotimiehenä olisi, vaan ei täällä. Alkoi hänkin juonitella: »Ka onhan niille rikkaille kotimieheksi tarjokkaita, vaan kukapa se näille talonpoikaisille rupeaisi, vaikka pyytäisi.» Suutuksissaan istuivat he aika tovin.
"Jalo koirasi on nyt terve sen jumalallisen lääkkeen siunattavasta voimasta, joka parantaa sekä ihmisiä että eläimiä, ja hänen terävän aistinsa kautta ne ovat ilmisaatavat, jotka häntä hätyyttivät". "Haa!" sanoi ritari. "Luulenpa ymmärtäväni sinua. Kuinka typerä olin, kuin en ennen ole tuota hoksannut!"
"Kas kehveli, kun en tuota hoksannut", lausui Petri tyynesti. "Niin lämpöhän sen tekköö." "Rehtori tulee", huudahti joku ja kohta istui kukin paikoillaan hiljaa ja juhlallisena kuin kirkossa, sillä tulinen rehtori ei suvainnut mitään melua, eikä kukaan tahtonut tuota kunnon miestä näin viimeisellä yhdessä olon hetkellä suututtaakaan. Viimeinen historia-tunti siis alkoi.
Yhä hän vain ajatteli asian juurta. Sitä miettiessään muisti hän Antin vastaan tullessaan sanoneen hänelle olevansa menossa Hyväriseen, silloin kun hän sitten pyysi Antin samalla kysymään tyttöä. Nyt vasta huomasi hän kysyä Antilta: »Ihalainen hoi?» »No?» »Kun minä en hoksannut kysyä silloin, mitä varten sinä Hyväriseen olit menossa.»
Kehto oli aikoja sitten pantu ylisille ja oli ollut kissojen asuntona jo monta sukupolvea. Lapsen imettäjä oli jo kauan ollut poissa. Hän oli mennyt, niinkuin oli tullut. Eräänä päivänä hän oli hoksannut että hänen aikansa oli ohitse ja oli ilmoittanut sen kartanon isännälle.