Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 23. kesäkuuta 2025
Wuonisesta matkustin Pirttilahden, Enonsuun ja Luusalmen kautta Luostesaareen, jossa tietäjämies Petri elää, jolta en millään neuvon saanut yhtään runoa, ehkä kyllä sanottiin osaavan. Viinaa kuin olisi ollut, niin kyllä sitte olisi laulanut ukko. Ainoan hevoisensa kuolosta mureessa, sanoi hän ei voivansa viinatta laulaa. Sieltä tulin Uhtuon kylään, jossa on toista sataa taloa usiemmassa ryhjässä.
Se oli miehen työ ja sillä siitä pinteestä päästiin", kirkuivat jotkut. "Petrille on pidettävä luokan puolesta kiitoskekkerit", kiljui Ander. "Minä en olisi osannut enää mitään; ja kello on vasta puolivälissä!" Toiset murisivat: "häpäisee koko luokan moukkamaisuudellaan;" mutta Petri itse arveli: "mikään sille tulj, kun niin äkkii läks, vaikka tottahan minä puhun, niinkuin kirja sannoo."
Rehtori tempasi pöydältä paperitukon, heitälti sen ovesta etehiseen ja ärjäsi: "laita sitte itse." Nöyrästi keräili Petri etehisen lattialta sinne tänne sinkoilleet paperinsa ja syvään kumarrellen lähti rehtorin luota. Satuin tapaamaan hänet sitte Rissasen puodissa, josta hän tuli ostamaan suurta kirjekuorta.
Kuitenkin oli rehtoria asia enemmän naurattanut kuin suututtanut. "Arvasinhan minä sen, jotta viisaampiin miesten niitä on tutkittava", tuumaili Petri asiasta kuultuansa ja nauroi hänkin. Ei häntä kuitenkaan vuoden perästä, eikä myöhemminkään, kuulunut yliopistoon tulevaksi. Kerran, vuosien kuluttua, kohtasin häntä kuitenkin rautatiellä.
Silloin salpa aukesi ja Petri alkoi: "hyö sano, jotta myö vuan ei ennee ruppiikkaak teille verruu maksamaan " Rehtori paiskasi kirjan raivoisasti pöytään, että luokkahuone mäjähti vastaan, ja alkoi molemmin käsin tukkaansa repiä ja puhista vihoissaan. Petri pysyi kiltisti vaiti tuon vihanpuuskauksen ajan, juurikuin odotellen sen loppua.
"'Vanhus', sanoi vieras vaimo, ja yhä tutummalta näytti muotonsa, tutulta soi hänen äänensä myös; 'vanhus, sano, oletko Petri Iivanainen? Oletko sama mies, jonka hurskaat isät lasna ottivat huostaansa Kuhasalon monasteriin? "'Siksi minua ihmiset ennen sanoivat', vastasin kolkosti, 'nyt taivahinen yksin tietää nimeni. "'Kiitetty olkoon laupias Jumala! huudahti vaimo.
"No anna, hyvä ystävä, sitte minä kirjoitan sinulle tuon aineen uudestaan, tahi viedään Ingmannille, niin kyllä hänkin sen ottaa kirjoittaakseen." "Eihän se sittä ennee oisikkaak minun ihteni kirjuttama", tuumaili Petri vakavasti. "No anna minun edes sitä korjailla", vaikeroin minä. "Tuollaisena ei siitä ole mihinkään."
Niihen toisten nimiä minä en nyt muistak, vuan Lentulus se taisi olla toinen ja kyllähän työ, oppineet miehet, senniik toisen tiijättä. Oikeen se naurattaa, kun ken latinoo ossoo ja Ciceron puheita lukkoo" Niin pitkälle olin päässyt, kun Petri huomasi minun hänen paperiansa parhaillaan tutkivan. "Mitä sinä nyt? Eihän niitä suak lukkee", ärjäsi Petri, temmaten vihkon kädestäni.
"Olipa vaikka olisi maailman äärillä, hän ei sittenkään kaukana ole", soperti pusztan kukkanen, esiliinan liepeellä silmäänsä pyyhkästen, "jospa vielä olis haudattukin, menisinpä sittenkin hänen tähtensä". Tällä silmänräpäyksellä rupesi varviosta kuulumaan laulu: En vagyok a Petri gulyás.
"Mutta tiedätkös sinä, Petri, minkätähden ne päivät aina keväällä pitenevät", kysyi Vikke Nenonen, samoinikään hymyillen. "Ka, kunj aurinko on viikomman aikoo ylläällä", selitti Petri. "Aijai!" huudahti Vikke. "Kuinkahan sinulle, poika polonen, käy fysiikkatutkinnossa! Mitenkäs fysiikassa sanotaan? Sitä paitsi on lämmöllä se ominaisuus, että se laajentaa kaikkia kappaleita etkös sitä nyt muista?"
Päivän Sana
Muut Etsivät