United States or Lithuania ? Vote for the TOP Country of the Week !


Konttinsa jätti hän kaipauksella kotiinsa. Tuovilan kujansuun kentälle, tien vierellä, jota Riston oli mentävä kylään, oli kokounut joukko kylän ja muidenkin lähikyläin nuorisoa leikkimään, kuten tapa oli pyhäpäivinä. Kun Risto lähestyi joukkoa, niin ottivat miehet lakit päästänsä kumarrellen ja naiset niijaisivat syvästi; kukaan ei tuntenut Ristoa nyt, vaikka hän muuten oli hyvin tuttu kylässä.

Nöyrästi kumarrellen vastasi Matti tervehdykseen. Samassa pistäytyi etehiseen sisähuoneista pari valkohapsista vanhaa miestä katsomaan "kuka kummitus sieltä semmoisilla ajopelillä tuli". Niitä tervehtimään kiiruhti Jeriko. Hämmästyneinä ja ääneti katselivat vanhuksetkin tuota solakkavartaloista herraa, joka heitä niin sydämmellisesti tervehti.

Nyt hän riisuu saketteja daamiensa yltä, kumarrellen ja heiluttaen helmojaan ja nauraen: »Hah, heh, hihNyt ryntäävät naiset kilvalla leveään maalaiskeinutuoliin. Nyt kiikkuu, rynkyttää, Don Juan siinä daamiensa päällä. Nyt hän vie daaminsa katselemaan ystävä Muttisen huoneistoa, »loaakkia», sanoo hän vitsillä.

Ilomielisenä hymyili eukko vieraillensa, kumarrellen ja sydämellisesti kiittäen heitä ystävällisestä käynnistänsä. Sitte vaati hän heitä syömään kaikkia ruokia niin runsaasti, että viimein todenperäisen rupesivat pahoin voimaan. Siitäpä eukko säikähtyneeksi ja vaati heidän juomaan suuren lasin jernestestamentti viinaa, mummon ainoa lääke kaikissa tapauksissa.

Hän astui ulos harmaa kesäpuku yllään, pitkänä ja komeana, ja jäi, hattu puoleksi koholla tumman tukan päällä ja monokkeli silmässä, seisomaan kumarrellen; hän vastasi ja kumarteli yhtä mittaa, loppumattomasti, sill'aikaa kuin Aletten sydän sykki odotuksesta.

Milloin hän oli suutuksissaan, joka kylläkin usein sattui, jakeli hän määräyksiään ja rangaistusuhkauksiaan kuin kuningas, ja silloin poistuivat sananviejät hänen luotaan vavisten ja nöyrästi kumarrellen kuin lapset vihastuneen isän edestä. Sisään tullessaan hän tervehti heitä kaikkia juhlallisesti kättä antaen ja molemmat veivät sitten sotilaan tavoin käden hatun laitaan.

Sihteeri katosi alamaisimmasti kumarrellen, herransa epäsuosio tiedossa ja harmi sydämessä. Semmoiset aseet kuluvat pian ja särkyvät ennen pitkää, sanoo eräs kuuluisa kirjailija. Kreivi Bertelsköld ilmoitettiin ja otettiin armollisesti vastaan. Ei ainoakaan kasvojenjuonne ilmaissut hänen sisällistä levottomuuttaan tällä ratkaisevalla hetkellä, joka oli saattava hänet vallan kukkuloille.

Mutta neuvos ei tahtonutkaan istua yksin, viittasi sormellaan opiston johtajaa viereensä, ja niinkuin orava tämä kapusi lakki kourassa ylös ja istahti täpärälle siihen toiseen nurkkaan neuvoksen rinnalle, yhäti kumarrellen kunniasta, joka hänelle suotiin.

Tästä anteliaisuudesta ajomies kuitenkin päätti, että "saksalainen" oli tullut hulluksi, kiitti syvästi kumarrellen häntä ja piti parempana olla menemättä kaupunkiin asti, vaan palata erääseen tunnettuun huvittelupaikkaan, jonka isäntä oli hänen ystävänsä.

Käykää siis kuin ruhtinatar, ja kun astutte sisään, tuskin vilkaisette te arvon herrahan, kunnes nöyränä hän kumarrellen pyytää suosiotanne. Vaan kun on haastanut, lausunut hän, mitä on sydämellään, niin epäellen te katsotte vain halutonna ja aikaa pyydätte mietintään, pois sitten pöyhkänä käytte.