Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 17. toukokuuta 2025
Kaikki kulkivat hänen perässään, naapurit lähestyivät häntä kunnioituksella, naiset taas ympäröitsivät Maschan. Kirila Petrovitsch tuli ulos kumarrellen oikealle ja vasemmalle, istui vaunuihinsa ja lähti kotiin. Huoneet alkoivat täyttyä vieraista, ehtimiseen tuli uusia henkilöitä, jotka töin tuskin voivat tunkeutua isännän luo.
Hänen kotkansilmänsä keksi heti keskustelevat ystävykset ja hän ohjasi suuntansa heidän kohden. Tuokin turman lintu! mutisi Soisalo. Tietysti saapuu hän jälleen vaakkumaan uusia onnettomuuksia. Tai nauttimaan vanhoista, lisäsi Antti. Mutta missä raato on, siihen korpit kokoontuvat. Ukko seisoi jo heidän edessään kohteliaasti, liian kohteliaasti kumarrellen ja suu messingillä.
Neidon luo, jok' ompelulta nousi Nöyrään kumarrellen, "armo" astui Suopeaan ja suvaits' sormellaankin Silittää sen hentoo ruusuposkee. "Jättäkää nyt, ystäväni, oitis Mit' on teillä tekeillä; mä yksin Nää kaks' päivää omistaa teit' tahdon." Samallapa katsahtain myös kreiviin Hymysuin hän haasti: "Myöntäkääpä: Kannattiko vaivaa vaunut jättää? Sievä valkotukka eikö totta?"
Mutta onnettomuuden lisäksi tapasi portissa leski-pormestarinna Degermannin, joka kumarrellen tervehteli ukkoa, niin että tämä oli kuin kuumilla kivillä, peljäten puolisonsa äänen häntä takaisin kutsuvan, ennenkuin joutuisi pois. Tuskassansa rohkeni pormestari keskeyttää kaikki koreat puheet lauseella: "antakaa anteeksi, mulla on pieni asia toimitettavana, mutta tulen heti takaisin."
He olivat kokonaan unohtaneet ne kaikki huolet ja vastukset, joita tätä ennen olivat saaneet elämässänsä kokea. Nyt ilmestyi Maria äkkiä "piisitupaan", huudahtaen: "Jo papin joukko tuli!" Samassa käänsivät Matti ja Leena silmänsä akkunaan, josta näkivät, kuinka isäntä pihassa, lakitta päin ja nöyrästi kumarrellen, tervehti kirkkoherraa sekä tämän poikia ja nuorta neitiä.
Huomattuaan heidät mies otti lakin päästään ja astui likemmäksi kumarrellen ja hämillään. Tultuaan tarpeeksi lähelle, että saattoi kuulla hänen puhettaan, hän mongersi: Hyvää päivää, herra paroni, rouva ja koko herrasväki! Kun ei hänelle mitään vastattu, sanoi hän: Minä olen justiinsa se Désiré Lecoq. Kun tästä nimestä ei käynyt sen enempää selville, kysyi paroni: Mitä on asiaa?
Kuka se on? kysyi isäntä. Anton Pafnutitsch Spitsin, vastattiin. Ovi aukeni ja Anton Pafnutitsch astui sisään kumarrellen, hymyillen ja aikoi juuri ruveta pyytämään anteeksi. Hän oli paksu, noin viidenkymmenen vuotias mies, pyöreäkasvuinen ja rupulin-arpinen. Lihava leuka koristi häntä.
Kaivon luona oli rivi hiekalla pestyjä piimä-astioita kallellaan kuivamassa, jonkun varpusen tai västäräkin hypätessä kaivon ympäri tai seisoessa kumarrellen sen reunalla, ja liiteristä kuuluessa puunhakkuuta iltapäivän hiljaisuudessa. Porstuan ovi oli auki ja sen varjossa makasi Vahti, leukojaan levitellen.
Kun eversti Stålsköld, ajatuksiinsa vaipuneena, katseli edessänsä olevaa, tässä ylempänä heikosti kuvattua maisemataulua, astui eräs sotamies hänen luoksensa. Lakki kädessä ja syvään kumarrellen lähestyi sotilas. "Teidän ylhäisyytenne herra eversti!" lausui hän äänellä, joka todisti surua ja huolta.
"Lienet kuullutkin, että hovissa huhutaan keisarinnan myrkyttäneen hänet, kun ei saanut häntä vietellyksi." Prinssi saapui juuri kumarrellen joka taholle Belisariuksen luo, joka tervehti häntä mitä kunnioittavimmin. "Terve, Belisarius", sanoi hän totisena. "Tule heti mukaani palatsiin. "Missä on prefekti Cethegus?
Päivän Sana
Muut Etsivät