United States or Sudan ? Vote for the TOP Country of the Week !


Jussi oli vuotta vanhempi Mattilan vanhinta poikaa. Ensiaikoina elivät he hyvässä ystävyydessä ja leikkivät yksissä, miten lapset ainakin, ei he vielä tunteneet sääty eroitusta. Vähitellen kuitenkin muuttui toiseksi tuokin asia.

Eihän suostu sonnisilmä Tässä kanssain iltaan istumaan; Kontis metsäkyöpeliksi, Paistikaksi pedon poskehen. Pidä hän viel poikanasi; Pian itse taas hän talluttaa; Eihän pila paljon paina, Viisi kuusi naulaa korkeintaan. Vitkommin varvastele, Noinpa ällös tulta pyrskien, Heitä suru Helmikeistä, Kyytöseljistä ja Koivopäist; Kyllä jälleen lehmät löytyy, Löytyy säästäminä susienTuohon lausui tyttö vieno, Rukoellen äänel haikeal: »Huuda kerran huikeasti, Huuda, Hanko-ukko kultanen, Anna pauhaa partakuusten, Että peto kauvas pakenis; Huuda kerran huimaavasti, Valta-äänelläsi luihkaseTuohon lausui ukko uhkee, Moukin poskestansa painaen: »Pianpa on tuokin tehty, Pian pantu julma jolaus»; Ja hän huusi hirveästi Ammottaen kohden korkeutt', Huusi kerran, huusi toisen, Huusi kerran kolmannenkin viel: Kaiku ympärkiiriskeli, Metsä, maa ja pilvet jylisi. Huuttuansa lausui äijä, Ruttoruskeana poskiltaan: »Tekee työnsä moinen huuto, Kolme jolausta julmaa näin. Mutta ellei tuostakana Vetonaulaks oikein olisi, Kyllä keinon toisen tiedän, Jolla soitan suren sukkeloon, Hiien hakaan hallaturkin, Tahi leukaluunsa lukkoon lyön Lappalaisen lukemilla, Sanasilla vallan sarvipäil. Kuules nyt, mun kynäseni, Kuinka Mehko meiltä manataan: 'Marssi, poika, muille maille, Korven kammo, konnan sikiö, Häntähurri, Hornan halli, Vilkase kuin tuli turkanen! Ellet mielis melkotella Pojes tuntureille tuulien,

GRANSKOG: Sanokaa minulle, mistä teidän päähänne äkkiä pisti esiintyä? KERTTU: En tiedä. Se oli aivan kuin minä olisin löytänyt jonkun vanhoista vauvoistani. Appas, ajattelin minä, tuossahan tuokin on vielä, ja minua rupesi niin hirveästi lapsettamaan. GRANSKOG: Löydättekö te usein sellaisia vanhoja vauvoja? KERTTU: Siitä on viisi vuotta kun minä viimeisen löysin.

Tämäkö sinun eleesi lienee huolestuttanut; tuntui niin pahalta, kun nuo toisen pirttiläiset sinua niin ahdistavat ja jokapäiväiset puutokset siihen pitävät likeltä, kuten tuokin kengän puutos. Tulin niitä paikkaamaan

Mitä sinä nyt näin paikalla, torui emäntä. Sitä minä, että minä en rupea talossani elättämään semmoista kirkottelematonta. Sen pitää mennä. Mene sinä käyttämään. Mitenkä se nyt vielä, eihän se ole niin terve, että jaksaisi... No on meillä siksi hyvät kärryt, ettei niissä säry, jos ei muuten hyppine. Tuokin lapsi näkyy olevan niin huono heittää yksinään. Mitä yksinään.

Viimein kuitenkin ajatuksissaan sanoi: »Mutta on niitä sentään lampaan päässä hyviäkin paloja, kuten sanotaan, niinkuin tuokin rovasti herrojen joukossa. Sitä saattaa sentään kunnioittaa ihmisenäkin eikä vain pappina. Luoja sen lienee laittanut, että sen juuri tähän aikaan piti tulla meilleVähästä se on lapsen mieli hyvä, kuten isänkin, sanoi Hemmi.

Kun tuokin fransiskaani, joka istuu vaunun perällä, katsahtaa meihin, niin tuntuu siltä kuin hän siinä silmänräpäyksessä olisi selvillä siitä, mitä me olemme. Se herättää jonkinlaista pelon ja harmin sekaista kunnioituksen tunnetta.

Mitä enää aherran? Siihen menivät miehen suunnitelmat: ei vaimoa, ei lasta, ei kuin äkäinen, ilkiö äiti ja muu sydämetön suku. Heille tämän raadoin. Kun ei olisi mennyt Marja, niin kerran kuoltuani ja talon saatuaan olisi ottanut uuden miehen ja sille saanut lapsen niin olisihan raateistani jotakin. Vaan samapa tuokin. Hän lähti astumaan alas vaaralta.

Maanviljelysneuvos katsoi silloin ympärilleen, huomasi vaimonsa ja ojennetuin käsin riensi hänen luoksensa. Rafael, hän sanoo, että meidän torpparimme ovat ilmiantaneet. Maanviljelysneuvos nyykäytti päätänsä ja samalla hänen päänsä painui toivottomasti alas. Valitettavasti siinä taitaa olla perää, samaa sanoi tuokin tuolla, hän puhuu saksaa. Oo, Rafael, mitä tästä tulee!

Mikähän veruke tuokin oli! lausui tuomari. Se on vanha sotamies Paavolasta, sanoin minä. Tästä saivat he pitkiä jutun aineita, ruustinna ja tuomari. Jutut kävivät läpi koko Suomen viime sodan. Se oli mitätöintä kunnottomuutta ja velttoutta ja tavan takaa kuulin minä mainittavan Klingsporin nimeä. Se oli tuomari, joka puheita piti, ja toiset kuuntelivat ja väliin keskeyttivät.