Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 6. kesäkuuta 2025
Oliko tuokin nähnyt ehkä, että hän jutteli kuolleen kanssa? Eivätkö hänen kätensäkin olleet jääkylmät? Ja eikö ollutkin ilmassa kalman ja käärinliinojen hajua? Kuoleman? hän toisti toisen kerran. Sanoitko, kuoleman? Niin sanoin, naurahti Muttila hiukan väkinäisesti. Sehän oli vain semmoinen sanantapa. En minä sillä mitään sen pahempaa tarkoittanut. Et pahempaa?
»Kuollutpa näkyy olevan, pitäneekö viedä kirkolle?» Mikko päätä kynsien arveli. Pari poikasta potki kuollutta äijää sääriin. »Kuollut se on», sanoivat. Vaimo, jolla oli kelkka, istui siihen lepäämään eikä tullut edes katsomaan. Tapaus ei näkynyt häneen ollenkaan koskevan. »Mistä lie tuokin?» arveli mies. Kukaan ei sanonut siihen mitään.
Syötyä menivät miehet ulos; mutta Petterillä ei lainkaan ollut halua näytellä karjottaa eikä vilja-aittoja; Paavo ei myöskään huolinut puhua rautioista. Vihdoin tuli puheiksi tuokin toinen asia, jota Petter enimmin pelkäsi. Paavo sanoi: "No, Petter, oletko nyt valmis panemaan puolestasi? Lapset ikävystyvät ja aika vain kuluu."
Hän kertoi ja puhui ja kertoi ja he valvoivat neljään aamua, eivätkä sittenkään vielä malttaneet erota, vaan menivät käsi kädessä kaikkia huoneita katsomaan, että miltä nekin näyttivät näiden suurten tapausten perästä. Kaikki paikat he kävivät. Yksin pellinnyöristäkin, joka oli punojalta aikoinaan ostettua punanyöriä, Kerttu ajatteli päätänsä nyykäytellen: Tuokin tuossa...
Mut juuri kun ma alttarille taivun Ja tulen ääreen rukouksiin vaivun, Pimentyy taivas, korpit päivän peittää, Ja tuokin pala täytyy heille heittää. SORMIEN L
Olen kuullut kerrottavan, etteivät sellaiset herrat ole erin kauniita eivätkä liioin kohteliaita.» »Rauhotu! Ja oletko jättänyt puutarhan portin auki?» »Kyllä; ja sen pieleen panin pienelle pöydälle kasan pähkinöitä ja omenoita.» »Hyvä on; ja portti on nyt niin auki, että henki pääsee helposti kulkemaan?» »Aivan varmaan.» »No niin, avaa nyt tuokin ovi aivan selälleen.
Poiat ne polskan hyppelee, Vaan vanhat sinne tänne Nurkasta nurkkaan kiitelee, Yhteenpä tuokin käynee. Poiat ne ensin pyytävät Sulhasta suosiolla, Väkisten viimein vetävät, Jos ei hän tahdo tulla. Morsianpiiat puhuvat: Eiköhän me jo mennä! Vaan yritykset viipyvät Likellen illan päivää. Sitte he temput tekevät, Kun kokit maidon keittää, Ja tanssin koukut kokevat, Pois nutut päältään heittää.
Tämän ajan omituisia tunnusmerkkejä oli tuokin, että ohitse kulkevissa askeleissakin, jotka kuuluivat vähän oudoilta illan pimeydessä, oli jo epäluulon esinettä, sekä veljelle että sisarelle niin luonnollista epäluulon syytä, että he lakkasivat puhumasta aivan kuin luonnollisesta syystä, ilman sanaakaan vaihtamatta selitykseksi, kunnes noitten outojen askelten kopina oli hälvennyt.
Korppi istui arvokkaasti, patsaaltaan se tuon vain haasti, vain tuon lauseen, kuin ois siihen tyhjentänyt sieluaan. Hiljaisuus tuo painostusta, liikukaan ei lintu musta, en voi estää huokausta: »Veikot meni menojaan; pian tuokin lähtee, niinkuin toivo meni menojaan! Lintu huus: »Ei milloinkaan.»
On tuokin Omena tuolla, jolla on vaskikello kaulassa, niin suuri ja vankka kuin Hopitenkakin, mutta Hopitenka se kuitenkin on kuningas tässä valtakunnassa. Se taitaa olla luonnon laki, että lehmikarjassakin pitää olla yksi, jota kaikki tottelevat, sanoi rovasti. Niin se näkyy olevan, että yksi se on joukon pää. Hopitenka se pitää lähdöstäkin huolen.
Päivän Sana
Muut Etsivät