United States or Micronesia ? Vote for the TOP Country of the Week !
HUOTARI. Nostetaan morsianta ja sulhasta. Eläkööt, eläkööt, eläkööt! TURKKA. Kiitoksia, kiitoksia! Maija käski ottiatuota, että Koskenrannan kahvilassa on ottiatuota. TURKKA. Käykää kahville. Hei tukkipoika ei surua tunne, se koskia laskee ja laulaa. Meni jos minne ja kulki jos kunne, tuli se tyttöjen kaulaan. ANNI on puhellut Turkan ja Katrin kanssa, ottaa Katrin kontin ja yrittää vasempaan.
Mitä ne ajattelevat, kun ei kuulu sulhasta vihille! No, kas nyt tulevat jo noutamaan. Hän avasi oven pimeälle ullakolle, kun kuuli avainta haparoitavan. Helander ja Lauri tulivat sisään. Hei, hei, täällähän se sulhanen vain ... nauroivat he häntä vastaan. Käykää sisään, käykää sisään, tervetuloa, mitäs kuuluu? Hyvää vain, hyvää vain.
Tulen varmaankin tekemään jonkun onnettomuuden. Sillä puhuakseni totta ei minulla ole enää varaa noin vaan menettää sulhasta. Minulla on ollut monta ennen, mutta heille kaikille annoin rukkaset. He kosivat minun mielestäni niin huonosti. Hellosta kosin minä itse ja ikääkin on kaksikymmentä kuusi vuotta... Ei siis ole ihme, jos en tahdo häntä menettää ... ja kaikkea tuota! 2 kohtaus. Maiju.
Matkalla yltyi sade tavattomaksi; vaikk'ei matka pitkä ollut, kasteli se miehet läpimärjiksi. Olli vielä ilvehtikin sanoen: "Sulhasta kastellaan!" Nyt astuivat miehet läpimärkinä isoon tupaan. Vesi valui lattialle kumpaisenkin vaatteista. "No," sanoi Mari, "vesisadehan teidät saavutti." "Se tietää hyvää!" sanoi Olli. "Ehkä," sanoi Mari. "Asia kävi arvatenkin päinsä, vai kuinka?"
Etäämmällä oli hevonen vartoomassa, hän asetti silan nappulan paikalleen ja etsiskeli sulhasta jäähyväisiä heittääkseen. Ei hän toki malttanut lähteä häntä kauemmaksi hakemaan: hän oli milt'ei mielissään, ettei häntä näkynyt, ja nousi kärryihin. Silloin kuului huutoa ja rähinää tuvasta, joka oli vasemmalla puolen pihaa. Koko joukko miehiä sieltä samosi ulos. "Missä hän on?... Onko hän pistäytynyt piiloon?... Missä oleskelee hän?" "Tuolla, tuolla!" vastasivat toiset, "
Ja iltapäivällä, kun koko perhe ikäänkuin hänen uhallaan kokoontui verannalle, tuohon hänen silmiensä eteen, kahvia juomaan: ja siinä sitten tuntimäärät istuivat kaikki keveässä hauskassa puheessa, silloin teki hänen mielensä syöksyä heidän keskeensä, osoittaa sormellaan tuota heidän suosikkiaan, tuota hienoa, komeata, rakastettua sulhasta, paljastaa hänet, kertoa raa'asti, juurta jaksain, missä suhteessa he molemmat olivat toisiinsa olleet ja tunnustaa julkisesti oma häpeänsä.
"Oh, kyllä minulla on pari sulhasta kaupungissa, ja useampia saan, jos tarvitsen, niin että kyllä minä toimeen tulen." Ja niin sanoen hän ystävällisesti nyykäytti rouvalle päätään jäähyväisiksi ja läksi iloisesti astumaan. Tunnin kuluttua saapui Terning kotiin, koreja vaivalla kantaen. "Minä tuon terveisiä Liisalta", sanoi hän. "Minä puhelin hänen kanssansa asemalla."
Ennen maailmassa he voivat murtaa hevosenkenkiä; vielä isoäidin nuoruuden aikana he voivat taistella niinkuin taistelivat Porrassalmella ja Lapualla, mutta tähän aikaan he ovat henkensä menettää, kun heidän pitää sulhasta häissä ukoksi tanssittaa.
Yhä edelleen merkillistä sanasotaa ja järjen voimistelua Durnjakinin tuvassa. Annushka oli jo käynyt, höyhähtänyt, oikealle Annushkalle, morsiamelle puhumassa, sulhasta, Iivanaa tätä kehumassa. Ulkomuotoa hän jo koki valmiiksi selitellä puhellen: Ei että mikään erin pieni... Hyvästikin keskikokoinen, jos ei isompikin... Vatsa?... Ei mikään iso, mutta... Tavallinen vain...
"Voipihan Lydia vielä saada senkin seitsemän sulhasta, antaisihan Annan rauhassa mennä Taaville", sanoi emäntä. "Ei ne niinkään huoli Lydiasta", arveli isäntä, "hän kun ei tahdo olla talonpoikainen eikä taas ole mamselikaan". "En minä Annasta luovu, se on vissi, vaikka olisi kymmenen Hovilaista vastaan", vakuutti Taavi. "Hm!" virkkoi hänen isänsä.