United States or Guinea ? Vote for the TOP Country of the Week !
He oleentuvat pikemmin ja ajattelevat yhtä ahkerasti luostarin tai sisarkunnan juoruja, johtajien vaaleja taikka naapuri-nunnaston häpeää, kuin he olisivat ajatelleet sen kaupungin tai kylän loruja, jossa he olisivat eläneet mailmassa. Näitä minä koetan auttaa, mitä suinkin voi.
Enempää ei ole sanottu, mutta kuitenkin on niin paljon sanottu todistuksen kautta: "Sinun rukouksesi ja almusi ovat tulleet muistoon Jumalan edessä". Tätä ihmettelevät monet ihmiset etenkin runolliset saksalaiset. Rukoukset ja almut, jolloin useimmat lukijat vaan ajattelevat pienimpiä kuparirahoja, mitä niillä on toistensa kanssa tekemistä?
Jumala tahtoi panna meidät koetukselle. Hän lähetti ruumiin ja antoi meidän ryöstää sen siksi, että me tietäisimme, että meidän täytyy antaa kaikki pois.... Meillä ei puhuta muusta kuin rahasta ja saaliista ... kaikki ajattelevat vain rahaa ja saalista ... ei kukaan ajattele kuolematonta sieluaan. Nyt siitä tuli kosto.
Mutta kaikista merkillisintä on se, että on sellaisiakin, jotka kärsivät ateisminsa tähden, mutta eivät silti pyörrä takaisin uraltaan, josta päättäen tuntuu kummalliselta, että he vaivaavat itseään, jos kerran ajattelevat, että sellaista kuin Jumalaa ei ole olemassa.
Vaarallisimpiin paikkoihin ja kauheimpiin pesiin taitaa hän mennä, hän tietää näet miten he elävät ja ajattelevat, tuntee heidän vaivansa ja syntinsä. Samoin Herramme astuu luoksemme pimeyteemme ja syntisyyteemme, koska Hän oli yksi meistä, työmiehen poika Natsaretista.
Tässä näkyy että kuningaskin piti sen vielä kummallisena ihmisenä taikka haltiana; mitä sitte yksinkertainen kansa ajatteli? Toista nyt ajattelevat Englannin ja Hollannin merimiehet, jotka niitä tuhansittain tappavat kamoksumatta. Julmuus hyljettä vastaan. Monia vuosia sitten saatiin hylkeen poika kiini meren rannalta ja vietiin elämänä lähellä olevaan kartanoon.
Mitä ne ajattelevat, kun ei kuulu sulhasta vihille! No, kas nyt tulevat jo noutamaan. Hän avasi oven pimeälle ullakolle, kun kuuli avainta haparoitavan. Helander ja Lauri tulivat sisään. Hei, hei, täällähän se sulhanen vain ... nauroivat he häntä vastaan. Käykää sisään, käykää sisään, tervetuloa, mitäs kuuluu? Hyvää vain, hyvää vain.
"Nytpä pelastimme jonkun sielu paran", huudahti Amrei, "sillä tiedäthän, kuu kaksi ihmistä yht'aikaa ajattelevat samaa asiaa, niin pelastavat he jonkun sielu paran, ja juuri sanasta sanaan samaa ajattelin minäkin, mitä nyt sanoit". "Vai niin? No tiedätkö mistä se tulee?" "Tiedän". "Sanotko mulle?" "Miks'en! Minä, näes, olen ollut hanhien paimenena..."
"Kuka saattaa edes aavistaa, mihin äärimäisyyksiin Vaskiparran hulluus vielä johtaa?" huudahti Vinitius. "Ei kukaan. Hän voi saada aikaan asioita, jotka vielä pitkien aikojen kuluttua nostavat ihmisten hiukset pystyyn, kun he vain häntä ajattelevat. Mutta se se juuri on hauskaa ja huvittavaa.
Tiedänhän, että sinä ja muut, jotka ajattelevat yhtä jalosti kuin sinä, olette levottomia ja jännityksissä, mitä olisi tehtävä. Jalmari laskee ikäänkuin sattumalta kätensä edessään olevalle paperille. Mitä sinulla nyt on työnä? Kas, luettelo, jossa on isänmaallisten miesten nimiä! Aina sama Jalmari. Aina vain ajatuksesi askartavat isänmaan hyväksi.