United States or Nepal ? Vote for the TOP Country of the Week !
Vanhanviran nuorempi poika, Antti, sai kohta isänsä Viaporiin lähdön jälkeen, juuri kun hän oli ripille päässyt, selkäänsä kahdeksantoista paria raippoja varkaudesta. Tuo ei ollut kyllä korkein määrä, mutta kumminkin jo hyvä alku kunnian leikkaamiseen niin nuorelle miehelle. Tuokin annos tapahtui sillä aikakaudella, jolloin heihin vielä voitiin ja uskallettiin käydä käsiksi.
Sun tappanut kun olen omin käsin, Niin noita karkureita ajan takaa, Ja päänne naulaan Lud'in portteihin, No, antau, villimoukka! BELARIUS. Näitkö ketä? ARVIRAGUS. En ketään. Varmaan hänest' erehdyitte. BELARIUS. Kenties; en ole kaukaan häntä nähnyt, Mut kasvojen ei piirteit' ole aika Vähääkään muuttanut; hän änkytti Ja pärskytteli niinkuin tuokin. Varmaan Se Cloten on.
»Tuossa on teidän piippuvartenne», tarjosi Erkki naapurille, otettuaan arkusta punaletka-piipunvarren. »Tuossa on ... mikähän lie tuokin kirja», virkkoi Erkki ja pani pöydälle Jussin ostaman Vänrikki Stoolin Tarinat, jota kaikki alkoivat katsella ja tavaella. »Ahkera lukumies se oli Jussi», tuumittiin. »Tuossa missä se on Anna Mari?» katseli Erkki Unikirja kädessä.
Sisu täynnä valitti hän kuin itsekseen: Tuokin piipun hyväkäs ... kun siinä taas reistailee! Niin oli estetty ilmiriidan nousu.
Ei ole ristin sielua talossa kotona muita kuin minä, ja minun täytyy näitä lehmämullia hoitaa ja ilta-askareita tehdä, etten jouda en päätäni sammuttamaan. Niin saapi aivan rautahammassa käydä tuokin ensikertanen vieras. Vaan tulkaa huomenna, niin sitte on miehet kotona, tulkaa niiden kanssa rupattelemaan», saneli Mari.
He istahtivat tien viereen ja päästivät hevosen syömään; äiti otti kukan maasta ja, leikiten sillä kädessään, sanoi: "Niin, merkitsee tuokin jotain. Ota vaari, menestyvätkö hänellä kukat, siinä on enemmän kuin osaa arvatakaan".
Olisit nytkin saanut ajaa yhdessä emännän kanssa kirkolle tänään... Onko tuokin nyt soveliasta, että sinä yhä vielä kuljet yhdessä tällaisten vanhain kanssa kuin minä ja Tapani?... Saisit jo viimeinkin tottua siihen, ettet enää ole mikään lapsi. Sitähän samaa minä tässä olen koettanut teille selvitellä... Mutta siitä te, Kreeta, ette ole ollut tietävinänne.
Ulos ei nähnyt paljo mitään, junan ympärystä oli yhtenä sihisevänä pölynä. Toisinaan juna pysähtyi hetkeksi, ja ne hetket olivat sitäkin tukalammat, kun ei lehahdustakaan tuntunut. Mitä lienevät olleet paikkoja, ei niitä enää kuullut eikä nähnyt. Mikä lie tuokin, johon noin lukuisasti jääpi miestä nuorta ja vanhaa? Jassoo Aachen, vai Aachen!
Ainoa tajun ilmaus, jota viimeisinä päivinä voi huomata hänessä, oli heikko hapuroiminen kädellä niin pian kun joku vaalea tai valkoinen esine joutui likelle hänen silmiään. Mutta viimein katosi tuokin hämäräin, sammuvien havaintojen ilmaus ja aineellinen kuolemantyö alkoi. Se oli vaikea ja pitkällinen.
Ei, ei, vaan kaikki se muu. Eksköld ja Hart olivat tämän ajan kuluessa olleet hänen apunaan kaikessa. Ei hän ymmärtänyt, kuinka hän muutoin olisi kaikkia kestänytkään. Hän ei ollenkaan siis nyt hämmästynyt kun palvelija tuli sanomaan että tohtori Hart tahtoi häntä tavata. "Elä pahastu, Anna, että niin paljon sekaannun sinun asioihisi", aloitti Hart ja Annaan koski kipeästi tuokin anteeksipyyntö.