United States or Curaçao ? Vote for the TOP Country of the Week !
Muuan veenivallas-ryhmä tulee kiivaasti. ENSIM. VEENI Se oli hävytöntä! Oliko se vastaus tervehdykseen? TOINEN VEENI Rauhotu, ystävä! Ei kannata. KOLMAS Varsinkaan kun nuorukainen joko tavotti poikamaista mahtipontta, taikka se oli noita tunnettuja mietelmä-käenpoikasia, joita ne niin mielellään hautovat tunnemmehan kansan luonnonlaadun. ENSIM. VEENI Se ei ollut sillä äänelläkään!
Missä sinulla on »Vapaat Sanat»? Ne jääkööt paikoillensa. Jumalan nimessä, elä ilmaise kellekään, että minä että minä olen näin voimaton kirotut jalkani! Hän ponnisti viimeiset voimansa, nousi käsin itseänsä sohvan selkään tukien ja tavotteli seinältä revolveria. Minä ammun heidät joka miehen! Rauhotu Rafael, jumalan nimessä, Rafael, sinä voit pahoin, istu tähän
"Ester, rauhotu!" kuiskasi Bengt, irrottaen Esterin värisevän käden käsivarrestansa, "tahdotko pilata pojan, tahdotko heikkoudessasi turmella hänen sielunsa?" "Sinä et saa!" huusi Ester välittämättä, "lyö ensin minua!..."
Olen kuullut kerrottavan, etteivät sellaiset herrat ole erin kauniita eivätkä liioin kohteliaita.» »Rauhotu! Ja oletko jättänyt puutarhan portin auki?» »Kyllä; ja sen pieleen panin pienelle pöydälle kasan pähkinöitä ja omenoita.» »Hyvä on; ja portti on nyt niin auki, että henki pääsee helposti kulkemaan?» »Aivan varmaan.» »No niin, avaa nyt tuokin ovi aivan selälleen.
»Ah! Ah!» Ione valitteli: »En jaksa enää. Jalkani uppoavat kuumaan tuhkaan. Pakene, rakkahin, pelastaudu, pakene! Jätä minut kohtaloni varaan!» »Rauhotu! Lemmittyni morsiameni! Kuolla kanssasi on suloisempaa kuin elää ilman sinua! Mutta minne oh! Minne voimme tässä pimeässä kulkea? Tuntuu siltä, että olemme kulkeneet ympyrässä ja olemme samalla paikalla, jolta hetki sitten lähdimme.»
»Esi-isieni henget eivät sallisi minun antaa anteeksi sinulle. Mutta jäähän ja kuule minua! Olet raivoissasi siitä, että aijoin tehdä väkivaltaa sisarellesi. Ei, ei, rauhotu, rauhotu, hetkeksi vain, rukoilen sinua. Olit oikeassa; intohimo ja mustasukkaisuus olivat saaneet minut valtaansa olen sitä hulluuttani katkerasti katunut. Anna minulle anteeksi; minä, joka en keltään kuolevaiselta ole armoa rukoillut, pyydän sinua nyt antamaan minulle anteeksi. Kuule, tahdon rikokseni korjata pyydän sinulta sisaresi kättä.
"Mene sitten, Berengaria", sanoi kuningas, "ja mene sinäkin Edith; ei, älkää rukouksianne uudistako! Ainoa, minkä voin luvata, on, että mestaus ei tapahdu ennen puoltapäivää. Mene ja rauhotu rakas Berengaria, mene. Edith", lisäsi hän silmäyksellä, joka hämmästytti hänen sukulaisensaki rohkeaa mieltä, "mene, jos olet viisas!"
Rauhotu; puoli kymmentä keveätä ratsumiestä voivat hänen vielä saavuttaa ja oikaista erehyksen, jos rakastajallasi on joku salaisuus, joka tekee kuoleman hänelle soveliaammaksi kuin maanpakolaisuuden". "Herkeä noin sopimatonta leikkiä laskemasta!" Edith vastasi kovasti punastuen.
Minä kuulen kyllä armaan äänesi. Puhu vielä! Aukasehan kuitenkin silmäsi! Sinä et voi mielessäsikään kuvitella, mitenkä kovasti minua pelottaa. Rauhotu lapseni! Jumala pitää meistä huolen. Hän lähettää meille pelastajan. Näin sen kaukaa; hän lähestyy meitä. Niin, Jumala pitää meistä huolen. Tahdotko että luen sinulle "Kristuksen seuraamisesta?" Tahdotko, äiti?
"Bengt", sanoi hän puolitukahtuneella äänellä, "sinä salaat jotain. Sano, mitä se on..." "Mitä tahdot minua sanomaan?" huudahti Bengt, avuton epätoivo ilmeessään. "Mitä on tapahtunut Svenille ... mutta sano pian ... joll'et tahdo minun kuolevan ... ota pois julma hirmukuva, jonka näen edessäni ... kuuletko..." "Rauhotu, rauhotu, Ester! Niin, jotain on todella tapahtunut ... tai ehkä pikemmin..."