Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 26. kesäkuuta 2025
Tuota en suuresti surisi, suren huolta suurempata, kun ei oo minussa miestä, nuolen viejeä vaolle, kirvehen kohottajata, sotakeihon kelvollista; ikä sorti kuulun kunnon, vaivat voimani vähenti, murhe murti viimeisetkin.
Ei oo mulla muretta ja ei oo huolta mitään, Maailma se murehen minusta jo pitää. Maailmaa hullaa minkä vaanki hullaa, Vaan puhas likka mä taianki olla. Mitäs minä tuota suren, likka nuori, nätti, Jos minut poikaratti viinanjuoja jätti? Tämän kylän pojat minä tervaksissa keitän, Toisen kylän pojille mä toivoni heitän.
Kuitenkin ma suren Ja sydämmeni verta haikeest' itkee, Kun sinä ystäväni, kilpaajani Jaloissa töissä, valtakumppanini, Toveri, veikko sotatantereella, Oikea käteni, sydän, josta lennon Sai mieleni, kun, sanon, tähtiemme Noin leppymättä piti riitaiseksi Välimme tehdä! Tuon miehen silmist' asia jo kuultaa; Kuulkaamme, mit' on hällä sanomista. Mist' olet? AIRUT. Egyptistä kurja mies.
Neiti on sangen hyvä, kun tahtoo kuulla lörpötystäni, kuiskasi hän; mutta tällä kertaa on minulla jotain eriskummaista kerrottavaa... No mitä? Oletko nähnyt peikkoja? Oi, vielä pahempaakin olen minä tahi: oikeammin Pekka nähnyt. Minä oikein suren sitä... Sinä saatat minut uteliaaksi, sanoi Maria vilkkaammin. Mitä on tapahtunut?
«Onko se totta, mitä minä unessani näin?« kysyi hän. «Onko Johannes mennyt ja jättänyt minun tänne suremaan, itkemään elämäni kevytmielisyyttä?« «Olisiko se totta?« kysyi lääkäri hiljaa. «Se on totta, se on totta... Nuku rauhallisesti, rakas, armas, ylevä Johannes!... Minä en saa sinulta anteeksi pyytää, vaan sinä näet nyt, miten minä suren.
Sinä olet kunniallinen mies, älä tahraa mainettasi minun tähteni. NIILO. Mutta enkö voi edes jollakin tavoin auttaa sinua. Rahaa ei minulla ole mutta Minä säälin sinua, minä suren kovaa kohtaloasi. SELMA. En minä mitään tarvitse. Mene jo. Jos vaimosi sattuisi näkemään, että puhuttelet NIILO. Pilkkaat minua. Niin, niin! Minä ansaitsen pilkkaasi. Olen heikko! Mutta onko se minun syyni?
Mutta emmekö puhu sinulle käsittämättömistä asioista.» »Minulle! Oh! sinä erehdyt! Minäkin suren Kreikkaa; minun kätkyeni oli Olympoon juurella. Jumalat ovat tosin jättäneet vuoren, mutta heidän jälkensä ovat vielä näkyvissä jumalat asuvat vielä heitä palvovien sydämissä ja tuossa ihanassa maassa.
Hiljaisella, hartaalla surumielisyydellä, ilman äänellisettä itkutta ja valituksetta haudattiin vanha Anna. Kaikki kyläläiset surivat. Itse vanha Yrjö seppäkin sanoi tavattoman totisesti: "minä oikein sydämestä suren hänen kuolemaansa; no, nyt tulee minun vuoroni." Kun opettaja tuli hautuumaalta kotiin, s.o.
En koskaan elämässäni ole tuntenut niin suurta surua kuin nyt. Mutta vähät minusta. Suren teidän vuoksenne, rouva, kun noin syyttömästi solvaatte herraani Tristania; liian myöhään olette katuva sitä." "Mene, en usko sinua! Sinäkin Perinis, Perinis Uskollinen, olet minut pettänyt!" Kauan odotti Tristan, että Perinis saapuisi tuomaan hänelle kuningattaren anteeksiantoa. Perinis ei tullut ollenkaan.
"Annas mun puhua! Eräänä päivänä oli Tulikuono sangen suruissaan. Hän oli silloin jo vallan terve. Ontaro näki Tulikuonon surun, ja kysyi, mitä hän suri". "Mitä suren", vastasi Tulikuono, "kun en tiedä, miten muijani ja muut omaiseni nyt jaksavat. Olis jo halu heitäkin nähdä; mutta en tiedä, miten minä näin kylmällä voin lähteä matkaan. Matka minua peljättää". "Mitäs joutavia?
Päivän Sana
Muut Etsivät