Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 2. heinäkuuta 2025
Tulikuono, joka myös on noita, on opettanut Multalan; mutta Tulikuono asuu niin kaukana, ett'et sinä häntä löydä". "Mistäs Tulikuono oppi noitumaan?" "Mistä ... mistä? Pitääkö minun sekin sinulle sanomaan? Mutta sama se. Annas kukkaros tänne, että saan vieläkin panna piippuuni!" "Puhutkos sitten kaikki tietos kohta?" "Puhun mar!"
Hän aikoi huutaa; mutta Ontaro rauhoitti häntä, nosti kätensä keijukaisten puoleen ja sanoi: "Palatkaa takaisin Kalajoen vaivaset!" Ja silloin kuuli Tulikuono suuren humauksen, eikä mitään enään nähnyt. Hän vaipui maahan ja nukkui; ja kun hän heräsi, oli päivä jo laskenut. Ontaro seisoi nuotion ääressä ja keitteli 'voitehia vakavia'. Mutta mitä minä kaikkia sinulle tässä juttelen?
"Annas mun puhua! Eräänä päivänä oli Tulikuono sangen suruissaan. Hän oli silloin jo vallan terve. Ontaro näki Tulikuonon surun, ja kysyi, mitä hän suri". "Mitä suren", vastasi Tulikuono, "kun en tiedä, miten muijani ja muut omaiseni nyt jaksavat. Olis jo halu heitäkin nähdä; mutta en tiedä, miten minä näin kylmällä voin lähteä matkaan. Matka minua peljättää". "Mitäs joutavia?
Kerran menivät he siellä juovus-päissä kirkkomaahan mellastamaan. Tulikuono potkasi silloin hautausmaata jalallaan ja sanoi kopeudessaan: "Nosta nurmi nuttus, Ja maa mantereesi!" "Ja mitenkäs kävi? Molemmat miehet viskasi paha-henki samassa yli kirkko-aidan, kauvas Junnikkalan pellolle suin päin multaan. Kun siitä tointuivat, niin olivat he vallan selviä miehiä kumpanenkin".
"Enkö minä sinua tuntisi, kun olen jo tässä kolme päivää sua odottanut, vaikka olisi ollut monta muutakin kiirutta, ja nyt..." Ja samassa sylkäsi hän Tulikuonoa silmiin ja sanoi: "Hokus, pokus, siliakus! "Katso silmillä, äläkä kroopeilla!" Ja samassa näki Tulikuono koko lauman kaikenmoista keijukaisia tanssivan ympärillään.
"No, aja nyt niin kauvan, kun kestää; mutta muista myös, että sitten, kun hullun eväät on ensin syöty, annat kukkaros minulle vuorostas". "No, mitenkäs! 'Vuoroin vieraisilla käydään'. Nyt puhun sinulle Tulikuonosta". "Tulikuono ja Liinaharja Liinaharja on myöskin noita. Niin, Tulikuono ja Liinaharja olivat töllin-poikia Kuusamosta. He kuljeksivat työn ha'ussa Kalajoella.
Kun Tulikuono lähestyi Lapin asuntoja, niin näki hän miehen seisovan ulkona nuotion ääressä ja paistavan poron-reittä seipään nokassa. Ja kun hän näki Tulikuonon, niin huusi hän jo pitkälle matkalle: "Terve-tuloas, Tulikuono, Tule, tule, miehyt huono!" "Kun Tulikuono tuli häntä lähemmäksi, niin kysyi hän noidalta: "Tunnetkos minun?"
Piippunikin sammuu vain ehtimiseen". "Puhu, Repekka-kulta! Kun olet kaikki tietos tarinoinut, niin saat sitten rauhassa löyhytellä, vaikka koko massini tyhjäksi". "Niin, josmahan sanon sinulle vielä, miten hän Lapista palasi". "Tulikuonoko?" "No, kukas sitten? Tulikuono juuri; häntä minä tarkoitan. Hän, näetkös, ei tullutkaan aivan tavallista tuloa". "No, Repekka-äitini! Mitenkä hän sitten tuli?"
Pian täältä pääset, jos suostut yhteen ehtoon". "Mihin ehtoon?" kysyi Tulikuono. "Että annat minulle perimmäisessä kytkyessä olevan lehmän navetastasi". "Annan kyllä, jos eheänä pääsen kotiini", vastasi Tulikuono. "Tiedätkös, minkä tähden sitä pyydän?" kysyi Ontaro. "En, ystäväni". "Sentähden, että sinä kerran poikahutikkana viskasit minua puukolla reiteen". "Missä ja milloin?"
Tulikuonoa lennätettiin seinästä seinään, ja kaikenmoisilla äänillä kuuli hän lausuttavan! 'Opi konsti ensin, käske sitten!" "Ja ell'ei elävät riihimiehet olisi tulleet väliin, niin olisi Tulikuonon loppu ollut käsissä". "Tulikuono rupesi siitä hetkestä sairastelemaan, eikä kukaan voinut häntä parantaa.
Päivän Sana
Muut Etsivät