United States or Cocos Islands ? Vote for the TOP Country of the Week !
Vaan Lapin kansa ei missään vallinnut, ei missään isäntänä ollut. Kunkin voimakkaamman alamaisena, se silloinkin veroa maksoi itse elämisen oikeudesta. Mihin nämä hämärän muinaisuuden asukkaat ovat hävinneet? Ovatko mitään jälkiä jättäneet olemisestansa? sangen vähän, tuskinpa mitään ollenkaan. Muinaiskalujenkin mykkä kieli on tällä alalla melkein vaiti.
Koska nyt siis saattaa sanoa laivakulun alkaneen ja kun meidät tänä päivänä ... täällä Lapin porstuassa ... on taas saatettu suuren maailman yhteyteen ... joka ei ... joka ei tapahdu kuin yksi kerta vuodessa.
En ole opissa ollut, Käynyt mailla mahtavien, Samonnut Lapin saloja, Souellut Wiron vesiä; Omat on virret oppimani, Omat saamani sanaset, Tiepuolista tempomani, Risukoista riipomani, Pajukoista poimimani, Vesoista vetelemäni, Kanarvoista katkomani, Päästä heinän hieromani.
En minä saa häntä taipumaan, sanoi äiti. Olkoon iltaan asti, kun isä tulee kotia. Ja rangaistukseksi siihen asti hän pani Liisan vintin porstuaan. Saat siellä miettiä, miten pahanilkinen olet ollut. Liisan oli paha olla, mielensä kuohui. Mutta sitten hän tyyntyi vähän, istahti vintin rappusille ja alkoi itkeä. Lapin emäntä oli sanonut, että hänessä on pahahenki ja Häntä ei hyvä seuraa.
»Ota sinä esimerkkiä Viion Elsasta», rupesi Lapin emäntäkin neuvomaan unehuttaen ja pahanhengen jutun ja kohta Liisankin neuvomisen alkaen ylistää Viion Elsaa Latun emännälle. »Se Elsa se on erinomainen lapsi.» »Joo, Elsa on kiltti lapsi», myönsi Latun emäntä. »Joo. Harvassa niitä on semmoisia. Se on kuin enkeli, niin näöltään kuin tavoiltaankin.
PENTTULA. Senkö rohkenisitte tehdä, te nokkaviisaat hölmöt, te ylpeät hokarit! Panna minut kiinni, minut, joka loihtutaidossa voin Lapin mainioimpain noitain rinnalle astua! Tehkää se, tehkää!
Mutta älä ärsytä minua taikka laulan Lapin taiat tänne, tuon Turjan loihdut keralla pohjoistuulen, joka on pimittävä sinun selkeän taivaasi ja hautaava lumimyrskyyn koko vuosituhantisen kauneutesi. Kesäisten keijujen leikkitanner, tahdotko tulla talven tuskat ja kärsimykset tuntemaan?» »Tunnen talvenkin, valkotukan.
Häät loppui, väki hajosi, Väinämöisen veljenpoika Teki talon ensimmäisen Lakeille Lapin keoille. Siit' on saatu salvuria, Siitä kuoharin sikiä.
Se oli hassuimpia tapauksia Liisan piiskaamisessa ja tarttunut Latun emännän mieleen yksityisseikkoja myöten. Mutta samalla se oli ikävyytenä seurannut kummankin mielessä ja antanut surullisiin ajatuksiin aihetta. Liisa purskahti äkkiä nauramaan, tuntui nyt niin hassulle koko juttu. »Mitä naurat?» sanoi Lapin emäntä vähän hämillään ja loukkautuneena.
Akka tuo sanoiksi virkki, itse lausui, noin nimesi: "Ei ole surmattu sukusi, viel' ei kaatunut Kalervo. On sulla iso elossa, maammo maille tervehenä." "Oi on armas akkaseni! Sano, armas akkaseni: missäpä minun isoni, kussa kaunis kantajani?" "Tuollapa sinun isosi, tuolla kaunis kantajasi Lapin laajalla rajalla, kalalammin laitehella." "Oi on armas akkaseni!