Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 13. heinäkuuta 2025
Ja kun minä valoisana kesäisenä yönä lähden kävelemään ja kuljeskelen niittyjen rantoja ja peltojen pientareita ja tapaan pystykorvan kuukkimassa näreikössä syönnöksillään, niin täyttää rintani viehättävä tunne siitä, että tuo kaimani saa kaikessa rauhassa kulkea asioitaan, ei ainoastaan nyt rauhoitusaikana, vaan vielä syksylläkin, vielä koko talvenkin, ettei sitä jänistä uhkaa lanka aidan nurkkauksessa, että se saa, jos minä vain tahdon, elää vaikka sadan vuoden vanhaksi, jos se sitä sattuisi huvittamaan.
Mutta älä ärsytä minua taikka laulan Lapin taiat tänne, tuon Turjan loihdut keralla pohjoistuulen, joka on pimittävä sinun selkeän taivaasi ja hautaava lumimyrskyyn koko vuosituhantisen kauneutesi. Kesäisten keijujen leikkitanner, tahdotko tulla talven tuskat ja kärsimykset tuntemaan?» »Tunnen talvenkin, valkotukan.
Kyllä ensimmäinen kevätaurinko lämpimillä säteillään sulatti lumipeitteen sen päältä, sen viheriät lehdet olivat talvenkin alla säilyttäneet kauniin karvansa ja varsi oli murtumatta kannattanut paksua lumiharsoa, jonka talven haltijatar laski kuni lämpimän villan suojelemaan kaikkea, mikä oli säilytettävä elämään halki kylmien kuukausien, kovien säitten, sitten entistään ehompana ilmoille yletäkseen, kun kerran kylmyys on ohitie ja kesä saapuu.
Vai niin, että hän viipyy koko viikon poissa, sanoi Olavi heidän pihaan astuessaan. Niin, nyt saatte te niin kauan tyytyä minun seuraani. Ja te minun. Minä kyllä aina ... mutta te tulette varmaankin ikävystymään niin, että piankin lähdette pois. Kyllä minä pysyn täällä, niin kauan kuin vain te pidätte. Jos ei muuta estettä olisi, niin saisitte minusta nähden olla täällä vaikka koko talvenkin.
Italialaiset pistivät hänet juomingeissa kuoliaaksi. "Miksi renki, joka vain talvenkin on ollut täällä etelässä, ei kelpaa enää mihinkään? "Missä on suuri sankari Teoderik oppinut kirotun hallitusmuotonsa veroineen, kidutuksineen, vankiloineen ja kirjoitustaitoineen? "Mitä ovat isämme siitä kaikesta tienneet?
Oi, kootkaamme kourihin, helmoihin nyt talvenkin tarpehiksi! Sua lemmin kuin soutava sotka avovettänsä virran alla, kun talvi jo lahdet ja lammet hyys ja rantoja routivi halla. Sua lemmin kuin kulkurikoira sulosoittoa vierahan linnan, niin sävelet maantielle tunkeutuu ja vellovi vyöryjä rinnan.
Ehkei hän kiirehtisikään, ehkä viipyisi koko kesän ja syksyn ja kenties talvenkin, sillä olihan hän sanonut, että hänen olonsa Helsingissä ei ole hänen töittensä tähden välttämätön. Hän kuuli Olavin tulevan alas ja käyskentelevän kartanolla. Hän tuli puutarhaan ja nojasi aitaa vasten, katsellen järvelle ja hyräillen jotain itsekseen.
Milloin vaan virkatoimet vähänkään myöten antavat, nähdään hänet polkemassa... Hän polkee Sipoot, Espoot, polkee Porvoot... viertotiet, maantiet, jopa metsäpolutkin... polkee kesän kaikkein kuumimmankin, syksyn sateisimmankin, ja olisi polkenut talvenkin, ell'ei pyry olisi nostanut nietoksia eteen.
Kevät suur' on kihlasoitto. Immo Ailan kera ja Pellervo parvineen käyvät onnittelemaan seppoa ja Ilvoa; sitte asettuvat sivuille istumaan. Tapion väkeä haamottaa taustalta. ILMARI. Kevät-ilmassa iloja Lentelee kuin leivosia, Peipposia, pääskysiä. Niitä nuorella iällä Poimikaa povenne täysi, Että kestäisi kevättä Syksyllä sydämissänne, Alla talvenkin lumien.
Vanhassa taas rakennuksessa kaikk' on kuntohon pantu, huoneet tilkityt on, minun nähteni myös paperitkin tuskin rohkenenkaan minä niiden mainita hintaa pantuna on salin, kammarin, myös perähuonehen seiniin, jottapa talvenkin voi kestää, kun vilu käskee huoneeseen, pesävalkean luo, majan rattosan suojaan.
Päivän Sana
Muut Etsivät