United States or Bangladesh ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kuljettuamme niittyjä pitkin ja kautta pienten kylien ja ohi yksinäisten talojen, peltojen pientareita ja nurkitse latojen ja riihien, saavumme kohta tuon jyrkkänä kohoavan vuoriseinän alle ja olemme samalla myös halkeaman suulla, joka aikain aamuna on tuohon seinään revennyt. Halkeaman pohjassa kuohuu vuorivirta ja heitäikse huimaavalla vauhdilla alas tänne isoon laaksoon.
Peltojensa pientareita Aatu asteleepi, taittaa tähkän toisinaan ja tarkkaan katseleepi. Mutta mailla korkeuden henki kiivas kiitää, tähtitarhat taivahan ja linnunradat liitää. »Kummahan on kuitenkin tää luomakunta Luojan», miettii ukko mielessään, »kun käsittäisi ruojan! Ymmärrän ma yhtä toista: että siemen itää, siemenestä maalle kasvun kaiken nousta pitää.
Sorja Selma aidan taa saapuu aina illoin, päiväpalkan Antti saa suudelmissa silloin. Mansikkahan kesä-aamull' läksin, pellon pientareita pitkin kuljin, muistin varoitusta äitikullan: Tuo'os mulle myöskin joku marja. Ahkerasti poimin, rove täyttyi.
Suon yli jos olisi porrasta myöten suoraan lähtenyt kulkemaan, ei olisi ollut kuin parin virstan pyörähdys kotiin. Nyt oli kierrettävä puolen penikulman mutka. Jos olisi päivä ollut, olisin ehdottomasti lähtenyt oikaisemaan. Olisin ehättänyt lukkarin ruispellon pientareita pitkin, lepikon läpi kasarmin kentälle ja sen yli aitoja kiipeillen hevoshaan poikki ihan kotikadun kulmaan.
Mikä oli silloin sen autuaampaa kuin tehdä tuli ojaan ja paistaa perunoita suloisessa porossa? Kuka tahtoi, voi samassa paikassa paistaa myös jalkojaan. Jollakin oli päällään mekko, useimmilla vain lyhyt paidanriekale. Päiväkauden nuotion ympärillä kuhnittuaan he kaikki olivat yhtä mustia ja nokisia. Kauppias Luikarinen oli kävellyt usein peltojensa pientareita.
Välistä kiertyi muistoni maille kotiseutu, lapsuuteni aikaisemmat elenteet, ne ajat, jolloin ei vielä mikään tuska rintaani repinyt, jolloin kotipellon pientareita muiden yhdenikäisten kanssa piehtaroitiin. Oi hauskat lapsuuden ajat! Mutta sen kipeämpi oli niiden surullinen loppu. Siksipä kun muistot yksinäisyydessä pyrkivät esille, ne levottomuutta lisäsivät.
TAIMO. Ukko Varjelkoon teitä hulluks' tulemasta! Kuudes Kohtaus. LALLI, SORRI ja TAIMO. Vai kohtaanko sun taaskin toimetonna, Juur' ikäänkuin ois maassa vahva rauha! Meidän soturit Sinua, päällikköään kaipaavat. Sa kuulet miekkain kalskeen kiiruhda! Jo nielee peltos sarka ahnaasti Sun kaatuneitten kansalaistes verta Ja Tuonen poika kylvää ahkerasti Sen pientareita!
Sitte otti hän pikku Paulan kätkyestä, kääri hänen huolellisesti lämpimään huopapeitteeseen ja otti hänet semmoisena käsivarrelleen. Sen jälkeen läksi hän hiljaan talosta pientä takaovea myöten, joka vei suoraan aukealle kentälle. Hän kulki joutuisasti, mutta ilman mitään näennäistä kiirettä pitkin ojan pientareita noiden laajain peltojen läpi.
Eikähän siinä mitään vääryyttä tehty: kun omalla väellä tultiin toimeen, niin hyljättiin vieras. Säästöjä ei siltä ajalta kukkaroon jäänyt. Tulikin jo ikävä oman pellon pientareita. Rupesin ajattelemaan, että taitaa sentään jokainen parhain kotimaassaan menestyä. Kuvaelin mielessäni hauskemmaksi Kölsin korvessa puiden latvoja katsella kuin ihanata Pietaria.
Kasakat hoilasivat yhä nuotioiden ääressä pihalla sekä sisällä asuinrakennuksessa. Heidän liekaan pantuja hevosiaan oli syödä järskyttelemässä ympäri ketoja ja pellon pientareita. Lähdin rohkeasti ja Jumalaan turvaten liikkeelle. Pitkälläni kosteassa ruohossa ryömien pääsin muutamassa tuokiossa ruispeltoon.