United States or Lebanon ? Vote for the TOP Country of the Week !
Ja teidän palkintonne on oleva kaunis, sillä se siemen, jota kylvätte, on hedelmäksi kypsyneenä tuhansien onni ja isänmaa on teitä kiitollisessa muistossa säilyttävä.
Aikaisin talvella, kun maa on jauhon-tapainen, ajetaan pelto pienellä auralla, joka kutsutaan härän-kieleksi, pitkiin riveihin eli kannaksiin, joiden väli on kaksi, mutta höystöisessä maassa kolmekin kyynärää. Touon-aian tultua, kynnetään matala vako pitkin kannaksen harjua, siihen sirotetaan siemen, ja päälle pohjataan ungalla.
Sun kiitos Jahve korkehin: on lyöty lapset Ammonin. Nyt juhlahan kuin häissä! On aseet voiton kantaneet ja kaikki viinirypäleet on kypsät viinimaissa. On naisten kohdut siunatut ja maa on kasvun kantanut ja siemen uusi itää, mut mikä ihanampi ois kuin antaa kerran kaikki pois, kun kaikki voisi pitää? Kun korjuuväki kotiin käy ja ilta yöksi hämärtäy, käyn uhrivuorta kohti.
Huomas sen munkki Catalano, virkkoi mulle: »Tuo lävistetty, jota katsot, kerran sen painoi farisealaisten mieliin, ett' yhden sopii kansan eestä kuolla. Paljaana poikki tien, kuin näät, hän lepää, ja tuta saa hän, kuinka paljon painaa täst' yli kulkevainen kukin. Sama on tuska hänen apellaan myös täällä ja jäsenillä kaikilla sen Raadin, mi oli juutalaisten turman siemen.»
Ei koskaan vielä ole aatelismiehen kilpi tahraantunut elävän Jumalan sanan tuntemisesta, mutta usein kyllä siitä, ettei Hänestä ole tahdottu mitään tietää. Kreivi Bernhard oli vaiti, mutta salattu siemen hänen sydämessään alkoi itää. Kun hänen isänsä oli mennyt pois, kutsui hän esille
Mihin ihmissielu joutuisi tunteittensa heittelemänä, ellei luonto, ellei elämä itse sitoisi hänen haavojaan, lohduttaisi häntä, valaisi häneen uutta eloa? Kun hänen personallinen tunne-elämänsä kärsii haaksirikkonsa, ei jumalallisen rakkauden siemen hänen sielussaan yksin kykenisi häntä uudesti luomaan.
Se elon siemen, jonk' ihmiseen Loi valo, Ei ijäks' sammu yön kahleeseen Sen palo. Mi kuoloon nääntyy, Se eloon kääntyy, Ja umppu vaan, josta kukka sääntyy, On hauta. Nukkuvan lapsen ylitse. Kuink' onnellisna lepäät kehdossasi Kuink' oudot sulle turhuus on ja harhat! Sun' äitis käsi laatii vuodettas, Ja lepos antaa taivaan siskot parhaat.
Kaitse, Luoja, köyhän karja, kaitse köyhän siemen, että kauan kukoistaisi väki Väinön niemen; jos et suone tyyntä säätä, suonet tuulta lauhaa, ettei sota, rutto, halla raasta Suomen rauhaa; meille, meidän lapsillemme rauhan askar anna, ettei tänne maailmalta vihan viestit kanna; tämän maan me varjellehet oomme vainon alta, tääll' on ahot autuaiden, valoisien valta.
Sattumus voipi toisinaan olla hyvinkin oikullinen, voipi kauvankin kiusata ja kauvankin suosia, olihan hän sen kokenut elämänsä taipaleella. Mutta aina sen sentään sattumukseksi huomaa, ellei muassa ole muita syitä. Hänessä iti epäilyksen siemen, hän vakoili, hän väijyi, hän koetti salaa kietoa Aholaa.
"Malttakaahan, minä tiedän," tokasi eräs hyvin nokkaviisaan näköinen, "katsokaa, tässä juuri kasvoi se komea kukka, joka oli suloisista tuoksuista niin rikas, että koko päiviksi riitti niiden kanssa leikkiminen ja niitä kanniskeleminen. Kyllä tämä on sen kukan siemen." "Voi, kuinka hauskaa, voi, kuinka mainiota!" huusivat kaikki ja alkoivat siementä siirrellä.