Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 16. heinäkuuta 2025
Tapahtukoon tahto Sinun eikä minun, rukoilen, koska kylvän, kyyhättelen kautta Luojan sormien. Vaan jos järkkyy maassa laki, jälleen sotatorvi soi, silloin tehdään toinen touko, rauhan askar jäädä voi. Silloin verin varjelemme perkaamamme pellot taas, rakkaudella rakennamme, minkä sota, nälkä kaas.
Seisoi kaikki kansakunta idän yössä ankarassa, seisoi työ, elämä, askar, aika, aattehet inehmon; sydän tuskin sykki, keuhkot tuskin henkeä vetivät, vain veri suonissa punainen soitti suurta luomisvirttä. Niin hiljaa sarasti päivä. Tiedän kaartin kansallisen: kaarti kultuurin. Sotivat siinä kuollehet, elävät, kaikki vallat valkeuden.
Avartui arvaamattomiin nyt miete kauas mennen, sydämen hurmas sytyksiin uus elo, outo ennen; kuin siivin lensi päivä pois, josp' ollut kirjaa vielä ois! Se loppui, loppui iltakin, ei laannut mielen palo, niin moniin vielä kohtihin mun täytyi saada valo, hämärät selvitellä nuo, mä läksin vanhan Stoolin luo. Häll' oli paikka entinen ja vanha askar vakaa.
Sua hykähdyttää joka hyönteinenki, sen viisas askar ja sen vilkas henki, vain kultakuoriainen vihreä, mi huomaamatta ruusun-lehtiin hiipii ja nopeaan sen kukkeuden riipii, saa sulta äkkisurman säälittä. Sua aalto ailahduttaa, määrästänsä mi tietoisena kotirantaan lyö, kun kultapilvet iltaretkellänsä mereltä kuultaa sekä saapuu yö.
Eipä juokse jouten virta, suotta suihka laulun pirta, kertoo kevätvetten työstä, talven maasta, kansan yöstä, ottaa, ahmii yltään, altaan, luottaa heimon vapaan valtaan. Kas, kuin kaikki pyörät pyörii, askar joutuu, joukot hyörii, kaikkialla taisto tuima, riemu työn ja riento huima; kesken myrskyn, kesken vahdon, seisoo paasi Suomen tahdon.
MAUNU TAVAST: Etkö? Sallinet kuitenkin, että esitän sinulle mielipiteeni, sillä tämä asia on jo kauan ollut rakkain askar yksinäisille ajatuksilleni. Birgittalaisluostari?
Sinä johdat ihanaan taisteloon, sinä annat vaaran ja voiton! Vaikene, arkinen askar ja vaikene, toivo ja kaipuu, hetkeks hiljetä suo, Aika, sa hyrskyvän vuos, ett' olis silmämme tyyni ja ett' olis tahtomme suuri hetkellä täyttymyksen, hetkellä vuossatojen, ett' olis rintamme kirkas ja mielemme onnelle altis, aika kun täytetty on, suurin kun hetkemme löi.
Siunattu ollos, nuori vaimo ja imevä poika rinnallasi Suo minun kallioseinää vasten jalavan varjossa taakkani heittää, vierelläs levätä. Vaimo. Mikä askar ajaa päivän helteessä sinua tomuista tietä? Kannatko kaupungista tavaraa? Hymyilet kysymystäni, matkamies? Vaeltaja. En tuo tavaraa kaupungista. Viileäks muuttuu ilta. Näytä minulle kaivo, josta haet vettä, rakas nuori vaimo. Vaimo.
Heti kaivon ulkopuolella näkee oikealla puolen laveita vainioita, joiden takana voi erottaa kaksi kylää, joista toinen lienee muinainen Sikar, nykyinen Askar, josta äskettäin mainitsemamme vaimo oli tullut kaivolle vettä noutamaan.
Sydän kiertyi synkän miehen, elo kaunis kangastihe, askar autuas inehmon maan kovalla kannikalla; seisoi hetken, katsoi kaksi, metsän korpehen katosi. Tuo oli tyhjä Tyyrin tytti, vähä paimen pappilassa, meni messuhun kesällä, pisti piiat pilkkojansa: "Tuossa Tyhjätär tulevi vailla kirkkovaattehia." Tuli itkien kotihin.
Päivän Sana
Muut Etsivät