United States or Montenegro ? Vote for the TOP Country of the Week !
Poiat kansan urhokkaan, min verta joi jo Puolan, Lützin, Leipzigin ja Narvan multa, viel' on Suomi voimassaan, voi vainolaisen hurmehella peittää maan! Pois, pois, rauhan askar, jää! Jo myrsky käy, jo tanner järkkyy, syöksee tykki surman tulta. Eespäin rinnan rientäkää! Meit' urhoiks isäin urhohenget tervehtää. Kaunista näin ei meillä tietä toista! Rynnätä päin on riemu rohkeoista.
Ja viisas Mestari: »Nyt verkon näen, mi teitä kietoo, ja kuin siitä päästään, miks vuori järkkyy ja miks iloitsette. Suvaitse virkkaa mulle nyt, ken olit; sanoihis sisältyköön myös, miks täällä niin monta maannut olet vuosisataa.» »Ma olin kuulu», vastas toinen, »aikaan, kun hyvä Titus kosti naulanreiät ne, joista juoksi Judaan myömä veri. Sen salli Korkein.
Ei, se ei ole totta, se on valhe, hävytön, parjaava valhe! Klaara on yhtä viaton kuin minä onneton. Hän on minut hyljännyt, minut sydämestään syössyt pois. Jako minun pitää näin elää elämistäni? Minä en kestä, en kestä sitä! Jo järkkyy isänmaani aina rajummin sisällisestä eripuraisuudesta, ja minä vaan riudun sen metelin jaloissa riutumalla pois! Minä en kestä sitä!
Metsä liikkuu, manner järkkyy, jyskää Suomen suuret järvet, merta kohden virran vyöry, kansan kulku vapauteen. Suolla syntyi suomalainen, kasvoi luona hallan harmaan, korpihongat kehtovirren lauloi mieliin maamme lasten; eipä kuollut kansa, vaikka tahtoi tappaa vieras valta, hirsipuutaan kirjaelee niinkuin nuori Kullervo.
Ja silmihimme tunkeu säde valostansa, Mit' ilmoittaa jylinä, pauhu ilmojen Ja leimaus ja kuohu elementtien? Sisin maa jopa järkkyy! Herra, jo tahdotko luomasi hävittää? Hetkikö tullut nyt on, pielet ilman kun kaikki särkyy? Altti=soolo: Sa kansallesi liiton lujan vahvistit, Jok' ikuisesti rikkoumatta kestää saisi.
Sätehet noiden neljän tähden pyhän valoivat valkeudellaan kasvot häitä, hän että eessäni kuin Päivä seisoi. »Keit' ootte, jotka vasten virtaa tummaa tulette vankilasta ijäisestä?» hän virkkoi, päätään arvokasta puistain. »Ken teitä johti? Ken ol' lyhty teille yön syvyydestä päästäksenne, joka ijäti synkistää nuo kuolon kuilut? Lait helvetin siis joko juurin järkkyy?
Sätehet noiden neljän tähden pyhän valoivat valkeudellaan kasvot häitä, hän että eessäni kuin Päivä seisoi. »Keit' ootte, jotka vasten virtaa tummaa tulette vankilasta ijäisestä?» hän virkkoi, päätään arvokasta puistain. »Ken teitä johti? Ken ol' lyhty teille yön syvyydestä päästäksenne, joka ijäti synkistää nuo kuolon kuilut? Lait helvetin siis joko juurin järkkyy?
Tapahtukoon tahto Sinun eikä minun, rukoilen, koska kylvän, kyyhättelen kautta Luojan sormien. Vaan jos järkkyy maassa laki, jälleen sotatorvi soi, silloin tehdään toinen touko, rauhan askar jäädä voi. Silloin verin varjelemme perkaamamme pellot taas, rakkaudella rakennamme, minkä sota, nälkä kaas.
Ja viisas Mestari: »Nyt verkon näen, mi teitä kietoo, ja kuin siitä päästään, miks vuori järkkyy ja miks iloitsette. Suvaitse virkkaa mulle nyt, ken olit; sanoihis sisältyköön myös, miks täällä niin monta maannut olet vuosisataa.» »Ma olin kuulu», vastas toinen, »aikaan, kun hyvä Titus kosti naulanreiät ne, joista juoksi Judaan myömä veri. Sen salli Korkein.
DESDEMONA. Luonnoton se kuolo, Jok' etsii meitä rakkautemme tähden! Ah! miks noin alahuultasi sa puret? Verisest' innost' ihan järkkyy ruumiis; Se tietää pahaa. Toivon sentään, toivon, Ett'ei mua tarkoita se. OTHELLO. Vait ja hiljaa! DESDEMONA. Vait olen. Mitä tahdot? OTHELLO. Liinan, josta Niin pidin ja jonk' annoin sulle, annoit Sa Cassiolle. DESDEMONA. En, kautt' autuuteni!