Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 27. kesäkuuta 2025
Vyöry on uurtanut itselleen väylän vuoreen ja puhdistanut sen puista ja maasta, niin että paha arpi ammottaa vuoren rinnassa. Mutta vielä ammottavampia, vielä aivan vereslihalla olevia haavoja on kesäinen sade saanut aikaan muutamia päiviä sitten. Jossakin tuolla korkealla on vuoren huippu, jota ei tänne näy.
Olen arkki-enkeli Mikael, mua Auringon parvet seuraa päin, lapset, laumoja pimeyden, päin ihmis-yön jalopeuraa! Yksinpuhelu. Oi, miks en syntynyt ma ennemmin, kun Hellas vielä oli urhoin tanner, oi, miks en nähnyt miekkain leimausta ja mastometsää, meren täyttävätä? Miks ei mun aikanani vapaus ollut kuin entis-aikaan verin ostettava ja miks ei miljoonat nyt Persian ylpeinä yli vyöry Hellesponton?
Luulee kai mailman menevän myttyyn, jos hän ei istu valtiopäivillä v. 1917. Hän on nytkin valittu, Elma lukee lehdestä. Mitä? Juuri tuon naisedustajan vaalipiiristä on yksi paikka sosialisteilta menossa porvareille! Piiri on Suomen punasin ja paras ja vallankumouksen vyöry on siellä käynyt niin korkealla, että olisi luullut sen lakaisevan koko porvariston! Rouva naisedustaja on kai tyytyväinen.
Niin kuului pauhaavan se tiemme päässä: punainen, pystysuora vetten vyöry, mi kohta kuuroks oisi korvan tehnyt. Mull' oli köysi köytty uumenillein, ma jolla joskus pedon kirjokarvan lien pyytää aikonut: sen kokonansa kun olin vyöltäni ma irroittanut Oppaani määräyksen mukaan, hälle ojensin sen ma niinkuin kootun kimpun.
Parast'aikaa kaivettiin vyöryä ja koetettiin saada ruumiit vedetyksi esiin. Melkein koko kylä oli läsnä hevosineen miehineen. Monta sanaa ei puhuttu sen työn aikana. Jos jotakin löydettiin, niin vaan viitattiin ja se vedettiin hiljaa esiin. Mutta vyöry makasi siinä isona ja täyteläisenä, ikäänkuin joku eriskummallinen vuorenpeikko, joka hautoo aarteitansa. Paljoa siitä ei löytynyt.
Metsä liikkuu, manner järkkyy, jyskää Suomen suuret järvet, merta kohden virran vyöry, kansan kulku vapauteen. Suolla syntyi suomalainen, kasvoi luona hallan harmaan, korpihongat kehtovirren lauloi mieliin maamme lasten; eipä kuollut kansa, vaikka tahtoi tappaa vieras valta, hirsipuutaan kirjaelee niinkuin nuori Kullervo.
Niin kuului pauhaavan se tiemme päässä: punainen, pystysuora vetten vyöry, mi kohta kuuroks oisi korvan tehnyt. Mull' oli köysi köytty uumenillein, ma jolla joskus pedon kirjokarvan lien pyytää aikonut: sen kokonansa kun olin vyöltäni ma irroittanut Oppaani määräyksen mukaan, hälle ojensin sen ma niinkuin kootun kimpun.
"Se on mahdoton, kun nuo vastustajat ovat niin tarkoin varustaneet itsensä tänne." "Mitä toivoa teille tappionne jälkeen jääpi?" "Ei muuta kuin kärsiminen ja uudestaan yrittäminen." "Mistä mielestä kokouksen esimies on, pitääkö hän paikkansa?" "Hän on mies, joka ei vyöry eikä murene. Hän on harras kansakoulun ystävä, eikä liisi siitä, vaikka vielä mitäkin tulisi.
"Varmaankin sade ja suojailma sai lumen irtautumaan tässä ylempänä tunturin jyrkimmällä kohdalla, ja kun se kerran joutui liikkeelle vyöry kasvoi kasvamistaan, kunnes seisahtui vasta laakson pohjalla." Ja niin asia olikin. Suomalaisen selvä käytännöllinen ymmärrys ei pettänyt. Unta ei tänä yönä ollut enää ajatteleminenkaan.
Päivän Sana
Muut Etsivät