United States or United Arab Emirates ? Vote for the TOP Country of the Week !


Me olimme uimassa, kun sen riettaan orjat rupesivat meitä kivittämään sinne järveen tässä kulmassani näkyy arpi vieläkin, kun muuan vinkula viskasi teräväsärmäisellä kivellä. Mikko oli rannalla, tämä kun pohjanmaatulaisena ei osannut uida.

"Hän lienee hyvin teräväpäinen, vai kuinka?" kysyin minä. "Teräväpäinen! Hän laskee kaikki asiat tahkolle", lausui Steerforth, "ja hän hioo niitä, niinkuin hän on hionut omia kasvojansa ja vartaloansa näinä menneinä vuosina. Hän on kokonaan kuluttanut itsensä alinomaisella hiomisella. Hän on vaan pelkkää terää". "Mikä eriskummainen arpi hänellä on huulessaan?" kysyin minä.

En ole tullut heistä lukua pitäneeksi. Ei, hyvät herrat, kardinaali on liian vähän; hänestä täytyy tulla paavi! solisi ääneensä iloinen seura. Keskellä tätä ilvettä astui Bernhard Bertelsköld sisään kysyen eversti Sprengtportenia. Hän oli kalpea, totinen ja hänellä oli arpi vasemman silmän yläpuolella. Entisestä ivahymystä ei hänen huulillaan näkynyt jälkeäkään. Melu lakkasi.

Vyöry on uurtanut itselleen väylän vuoreen ja puhdistanut sen puista ja maasta, niin että paha arpi ammottaa vuoren rinnassa. Mutta vielä ammottavampia, vielä aivan vereslihalla olevia haavoja on kesäinen sade saanut aikaan muutamia päiviä sitten. Jossakin tuolla korkealla on vuoren huippu, jota ei tänne näy.

Neljänkymmenen tai neljänkymmenen viiden ikäinen mies, mustatukkainen, tumma-ihoinen ja arpi vasemmassa ohimossa. Juuri hän, sama mies; mutta hänen nimensä? Ah, nimensä? sitä en tiedä. Ja tiesikö puolisoni, että minut oli ryöstetty? Se ilmoitettiin hänelle kirjeessä, jonka oli kirjoittanut juuri tuo ryöväri itse. Ja epäileekö mieheni, kysyi rouva Bonacieux hämillänsä, syytä tähän tapaukseen?

Hän oli vahvavartaloinen ja käyntinsä osoitti merimiestä. Hänen hivuksensa olivat mustat ja osaksi valuneet alas hänen otsalleen, ja niitten alta tuikki kaksi terävää silmää. Hänen kasvonsa olivat ahavettuneet, jopa jotenkin mustat; pitkä arpi teki ne rumaksi. Sairas oli tuskin nähnyt tämän miehen ennenkuin hän koetti nousta "Konrad!" huusi hän. "Sinä tulit!

Ruma, otsasta vasemman kulman kautta poskipäähän ulottuva arpi teki vielä nuo jo muutoinkin tymäkät kasvot aivan hirvittäviksi; loistottomia, vedenkarvaisia silmiä varjosivat pörhöiset, harjasmaiset kulmakarvat, jotka luisevan nenän ylitse yhtyivät yhteen. Ohuthuulinen suu muistutti järviraakun kuoresta; niin tiiviisti liittyivät huulet toisiinsa.

Sillä hetkellä kun tämän havaannon tein, olivat hänen silmänsä luodut paksuun kultasormukseen, jonka aina pidin sormessani matkustaessanikin ja jonka näette sormessani nytkin. Tässä miehessä oli kaksi kohtaa, jotka heti herättivät huomiotani. Toinen oli punainen ja paljas liha-kasvannainen takapuolella päätä, ja toinen oli syvä arpi poskessa, jota takkuinen parta osaksi peitti.

Haava ei ole vaarallinen, kun sitä vain hyvästi hoidetaan jatkoi kreivitär, pannen taitavalla kädellä poikansa käsivarteen uuden siteen. Mutta entä tuo arpi poskessa; missä olet sen arven saanut? Sinä punastut? Ethän toivoakseni ainakaan kunniattomassa taistelussa?

Kaulassa oli suuri arpi, ja ruumiiltaan hän oli niin onnettoman kuihtunut, ettei olisi luullut häntä kuin viisivuotiaaksi korkeintaan, vaikka oli jo kahdeksan täyttänyt. Mutta hiljainen hän oli aina ja tyytyväinen; hoiti pikku Annia päivät päätään ja oli äidille kuin oikeakäsi.