United States or Saint Vincent and the Grenadines ? Vote for the TOP Country of the Week !
Qventin oli melkein pyörryksissä tästä melusta, joka alkoi yhä uudestaan toisella haaralla, kun se toisella oli lakannut, nousten ja laskien niinkuin meren aallot, ja johon yhtyivät vielä tuhannet äänet, jotka karjuivat joukoittain etäisemmillä kaduilla sekä toreilla; meidän skotlantilaisellamme ei ollut tässä sekamelskeessä vielä ollut aikaa arvata kapinan oikeaa tarkoitusta eikä päättää miten itse käyttäytyä.
Minä olen lukenut koko Uuden Testamentin sisar Beatricelle ja täti Agnesille. Hyvin erilaisia kuuntelioita he olivat mitä käsitykseen ja elämänkokemukseen tulee; mutta molemmat yhtyivät, niinkuin niin monet Hänen maallisen elämänsä aikana, Jesuksen jalkain juuressa.
Suuri oli tosin ylimeno muinoin, kun keskenään vihamieliset heimot tasoittuivat ja yhtyivät kansallisuudeksi: mutta vielä suurempi on ylimeno nyt, kun ihmisten on kansallisuuksista nouseminen maailmalliseen kokonaisuuteen.
Tarkotan sitä, että kaikki joko väittivät tai myöntäen yhtyivät siihen lausuntoon, että kirjassa olevat kirjotukset uskonnosta ja kristinopista olivat »niin pimeästi ja epäselvästi» esitetyt, ett'ei niistä saattanut päättää, mitä tekijä niillä tarkotti.
Hän vastaanotti heidät mitä ystävällisimmin; he olivat pelastaneet hänen henkensä, sanoi hän, ja nyt hän ei suinkaan laskisi heitä jatkamaan matkaa, ennenkuin he olivat kunnollisesti levänneet, ja samaan puheeseen yhtyivät perheen muutkin jäsenet. Osanottavaisesti kuunneltiin poikien elämän kohtaloita, mutta neuvoja ei heille osattu antaa.
Silloin he äkkiä kuin keskinäisestä suostumuksesta kääntyivät toisiaan katsomaan, heidän silmäteränsä imeytyivät toisiinsa, he huomasivat olevansa alasti eivätkä hävenneet... Heidän huulensa yhtyivät, heidän sielunsa soutelivat ja joutelivat toisissaan, aika ja paikka haihtui heiltä ja he sulivat suudelmaan niin kuumaan ja iankaikkiseen kuin he olisivat tahtoneet huoahtaa siihen sydämensä kaiken tuskan ja hädän, huolen ja ikävän... Huoahtaa pois menneiden vuosien ja vuosikymmenien mustat muistot ja apeat mielialat, synkkinä, peljättävinä, musertavina langenneet päivänlaskut ja harmaina, yksitoikkoisina sarastuneet huomenkoitot, öitten kauhunkuvat ja hirmuisten, päättömien, hitaasti vierivien päivien epätoivoiset tuijotukset... Huoahtaa kerrankin ennen kuolemaansa ja peseytyä puhtaiksi kaikesta elämän loasta, pilkasta ja häpeästä.
Ja klanetti kuulutti kirkkaalla äänellä: »Pikku Dorotea sai paljon kärsiä, mutta nyt on häät ja hän on saanut Fritsinsä!» Ja kaikki soittimet yhtyivät riemulliseen rakkauden ylistykseen. »Pois alta nyt! Pois tieltä!» huusi Juhani ukko Swartille. Ensi parina tulivat Dorotea ja Frits. »Katsos kuinka kaunis hän on, ja kuinka Frits pusertaa hänen kättään!
Sinne hän tahtoikin aivan heti ja sai isältään hevosen ajaaksensa. Moniin kyselyihin kansanopistosta lupasi hän sitten antaa selityksiä, kun tulee takaisin. Iidan tapasi hän vielä sairaana. Silmät vettyivät molemmilta, kun he yhtyivät taas tuossa kansakoulun ajoilta tutussa kamarissa. Jopa sinä Iida-rukka olet laihtunut! surkutteli Aliina istuen sängyn laidalla ja sivellen ystävänsä käsiä.
Se oli kuin hiljaista rukousta, omin sanoin, hänen yksityistä kääntymistään Herran puoleen, mutta samalla kaikkien puolesta, johon ne kaikkea kuulemattakaan tunteellaan ja mielialallaan yhtyivät. Ei nyykähdystä, ei huokausta, tuskin liikahdustakaan.
Käden käänteessä se todistettiin mahdolliseksi ja otettiin todistelu todeksi, ainakin sillä hetkellä. Sävel näkyi olevan kaikille tuttu, ja kun yksi antoi äänen, yhtyivät toiset. Mitä rauha kansojen välillä oikeastaan olisi muuta kuin hiukan laajennusta siitä rauhasta, joka jo vallitsee kansojen keskuudessa!