Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 21. heinäkuuta 2025
MARCUS. Apeat miehet, Rooman kansalaiset, Revityt melskeessä kuin lintuparvi, Jonk' ärjysäät ja myrskyt hajoittaa, Opastaa minun suokaa, miten koota Tuo hajavilja yhdeks sitomeksi, Rikotut luut taas liittää yhdeks rungoks, Jott' itseään ei Rooma tuhoisi, Tuo, jota mahtivallat kumartavat, Häpeäll' itseään ei lopettaisi Kuin mikä toivoton ja halpa orja.
Kun vielä olin Iloinen, onnekas, niin miehen hengen Pelasti sukkeluus; nyt tahdon purra, Kaikk' estelijät hornaan syöstä. Tule; Viel' yksi hauska yö! Nyt tänne kaikki Apeat päällikkömme! Maljat täyteen! Viel' yksi yö humussa hummatkaamme! CLEOPATRA. Tää on mun syntypäiväni; sit' aioin Vain hiljaa viettää; mut kun sinä olet Antonius taas, niin minä Cleopatra. ANTONIUS. Käy vielä kaikki hyvin.
Lopen masentuneena istahdin silloin eräälle paadelle ja purin apeat huoleni Jumalalle, minkä jälkeen hiljaa veisasin värssyn: Meill' avun vahvan Herra taivaan tuo, Turva hädäss' on Hän suurin. Ei hukkaan joutua Hän meidän suo, Vaikk' kukistuis maailma juuri, Vaikk' aallot kuohuis, meri pauhais Ja vuoret vaipuis syvyyteen.
Mut hautansa kummun kun tuonottain taas kukkaisilla mä täytin, soi isäni ääni mun korvissain: käy tietä sä, jonka mä näytin! Surutonna suolla sorsa, kaihotonna rannan kaisla, murehetta marja mäellä, tahratonna taivon tähti minä yksin ihmislapsi, minä mustan murheellisna, mulla aattehet apeat, mielikaihot karvahimmat.
Turvapaikan ja paremman elannon luuli hän saavansa, kun meistä erosi, mutta silloin vasta poloisella apeat mielialat alkoivatkin. Miehensä kodissa hän oli kuin karilla lokkien seassa. Häntä vihattiin sukunsa tähden, sorrettiin ja vainottiin, siksi kunnes hän, lapsi sylissä, pakeni jälleen luoksemme.
Vaan vaikeiksi tunsi hän nuoren miehen ikävät illat ja apeat aamut. Hänen hengessänsä tuli eläväksi ijankaikkinen totuus, joka vakuuttaa, ett'ei ihmisen ole hyvä yksinänsä olla ainakaan ei naimattoman. Hän tunsi huoneensa aina niin kylmäksi, vaikka sitä kuinka lämmitti, ell'ei juuri oikein tuntuvasti nojannut muuriin vaan olikos sekään sitä lämmintä, jota ihmisen vasen puoli kaipaa!
Minä seisoin ja huusin tappara kädessä: »Tulkaa, nyt tulkaa, tulkaa kaikki, te miel'alat apeat, te vastasäät vaikeet, huolten huuhkalinnut ja sydänsurut haikeet, niin koitamme kerran, ken meistä voittaa, ja voitettu olkoon ääneti niinkuin hauta, mi kuusten keskellä hiljainen on.»
Päivän Sana
Muut Etsivät