United States or Saint Helena, Ascension, and Tristan da Cunha ? Vote for the TOP Country of the Week !
Ilta oli jo tulossa, aurinko vaipui lähemmäksi taivaan rantaa. Punaisen hehkuva valo kultasi metsää, joka ääneti ja vakavana seisoi ikäänkuin kuunnellen raivoisasti pauhaavaa koskea. Virta kuitenkin kosken alla vähitellen hillitsi kuohunsa, kunnes ne kaikki tasoittuivat niin tyveneksi pinnaksi, että siitä loistavan kirkkaina kuvastuivat kaikki rannan jyrkät metsäiset mäet.
Yö se kuteet kutoi, nitoi niidet, metsärastas polkusia polki, sukkulata heitti illan henki, pirtaa veti rannan lainekeiju. KAIHOMIELL
Meri aaltos vaaran alla, päivä paistoi päällä veen, käkö kukkui kultasuulla, tammet huojui hiljakseen, rastas lauloi rannan puussa, sotka salmen suussa sous silloin heimon valtavanhin tarttui maljahan ja nous: »Terve kevät Pohjolahan, Suomehen suvinen päivä, terve lämmin lounatuuli, terve kumpuen käkönen!
Taivon rannan takaloilta lonka musta nouseekin, Jymy kaukaa uhkaavaissa käy jo miesten korvihin; Vaan kun ollaan kuohuksissa, tuota tuskin huomataan Ja jos jotkut varottaakin, heit' ei kuulla kumminkaan. Tuuli kiihtyy tuimemmaksi, taivas lientyy, pilveilee, Meri aava havahtuupi, ähkyy, kuohuu, tummenee, Kunnes halki pilven synkän iskee nuoli pitkäsen, Jyry seuraa, salamoipi, myrsky raivoo ulvoen.
Mutta muuten he olivat olevinaan sulho ja morsian illan tyynessä; Tellervo istui rannan ruohokolla ja Aallotar nojasihe kyynärpäin hietikkoon, ja molemmat kertoivat satuja vuorotellen.
Käveltyänsä vähän aikaa, he istuivat koivujen varjoon sammaltuneen kallion juurelle ja ääneti katselivat sammuvaa iltaruskoa, joka hohteensa laski veden kuvastimelle sekä toisen rannan metsäisien vuorten huipuille.
Se kulkee kierrellen viljavainioiden kautta ja sieltä on ihana näköala rannan yli. Missä vainiot loppuvat on metsäinen vuorentöyrämä viettävä mereen päin, joka oikullisesti on uuttanut rantaan syvät lahdelmat ja poukamat." "Ettekö kaipaa merta?" kysäisi Maria. Tällä hetkellä ei hän kaivannut mitään maailmassa, mutta vastasi sittenkin: "Ei mikään minun silmissäni ole täysin kaunis ilman rannatta."
Hän kertoi kauneudesta keväimen, mi tullut taas ol' Salojärvellen, hän kuvas rannan kukat, kuikat veen ja metsän tapaukset tarkalleen. Myös maista kaukaisista kertoi hän ja kaupungeista, kansoist' etelän, hän kaikki tunsi, vaunut valtojen ja herrain herkut, riemut rikasten.
Ken tutkii hiekat Sen rannan, mihin parhain ankkuroisi Venosi raskas? Miekkonen! Zeus tiesi, Mit' oisit miesnä ollut; minä tiedän: Sulona lasna mielisynkkyyteen Sa kuolit. Millaisena hänet löysit? ARVIRAGUS. Näin ihan jäykkänä; noin hymyvänä, Kuin uness' oisi kärpänen vain häntä Kihaillut eikä surman nuoli lyönyt; Patjalla oikee poski. GUIDERIUS. Missä?
Mik' ol' unta, se jo tehtiin, hyvä löyttiin, kaunis nähtiin, tässä matkan määränpää, säily, säästä, tänne jää, sato vaivastasi niitä! Sankar satusaarten vastaa: Ei se riitä, ei se riitä! Valkamassa unten haaksi väsyy, vettyy, maatuu maaksi. Katsoin, katsoin liian kauan kauneuden ylhään soihtuun, vaivuin ulappojen loihtuun. Sydämessä uhripalot mielikuvain kieltää rannan rauhan merenkulkijalta.