United States or Saint Lucia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Väsyvän lyhyen matkan juostuansa jo näytti susi poikineen, ja hampaat terävät heiltä kyljet aukaisevan. Heräsin ennen aamunkoita, kuulin kuink' uness' itki, pyysi leipää pojat omani, jotka kanssain torniss' oli. Oot julma, ellet sure aavistusta, mi mulle silloin sydämeeni astui! Ja jos et itke, milloin sitten itket? He heräsivät.
Helga kodissansa taas Uinuu uness' autuaas. Herättyään riemuin huomaa: Saapuu päivä, Luojan luoma! "Konsa iltaan elän sen, Jannea taas syleilen. Kuin hän onkin uskollinen, Palava ja intohinen!" Miekka seinällä. Se vuotta monta kymmentä On siinä rippunut, Sit' aurinko on paahtanut, Se siit' on ruostunut.
Hyveemme lankee helposti; sit' älä vanhalla vainoojallamme sa kiusaa, vaan päästä tuosta, joka kietoo pahaan. Tää viime rukous, rakas Herra, nouse ei meidän vuoks, kun ei se meille tarpeen, vaan niiden, jotka meidän taakse jäivät.» Noin hyvää matkaa itselleen ja meille rukoillen kulki varjot kuorman alla senkaltaisen, kuin uness' usein tutaan.
Niin rakastatte kuoloa, kauhun öitä, te veriviholliset, te veljekset! Charles Baudelaire Kuin enkeli kepein siivin sun vuoteellesi hiivin, yön tullen hämärän sun uness' yllätän. Sua suutelen, armahin, hienoin ma suudelmin kuudan-vienoin ja kuin käärme kostehin ja kylmin, petollisin. Taas koitteessa kalpean aamun näät väistyvän valkean haamun tulen illalla jällehen.
Väsyvän lyhyen matkan juostuansa jo näytti susi poikineen, ja hampaat terävät heiltä kyljet aukaisevan. Heräsin ennen aamunkoita, kuulin kuink' uness' itki, pyysi leipää pojat omani, jotka kanssain torniss' oli. Oot julma, ellet sure aavistusta, mi mulle silloin sydämeeni astui! Ja jos et itke, milloin sitten itket? He heräsivät.
Kuin uness' et ole ehtivinäs ketä kiinni sa juosta, ei voi karkota toinen, et saavuttaa sinä häntä: noinp' ei päässyt Akhilleus luo, ei karkuhun Hektor. Vaan manan impiä kuink' yhä vielä hän karttanut oiskaan, kertaa viimeisintä jos ei ois luokse Apollo rientänyt kiihoittain poven pontta ja vauhtia polven?
ARVIRAGUS. Maassa; Näin käsivarret ristissä. Ma luulin, Ett' uness' oli; puiset hokkakengät Jalastan' otin, ettei astuntani Kovalta vastaisi. GUIDERIUS. Ei, hän vain nukkuu. Jos kuoli hän, niin hauta on vain vuode; Naiskeijut väikkyy hänen kummullaan; Maan madot hänt' ei koske.
Ken tutkii hiekat Sen rannan, mihin parhain ankkuroisi Venosi raskas? Miekkonen! Zeus tiesi, Mit' oisit miesnä ollut; minä tiedän: Sulona lasna mielisynkkyyteen Sa kuolit. Millaisena hänet löysit? ARVIRAGUS. Näin ihan jäykkänä; noin hymyvänä, Kuin uness' oisi kärpänen vain häntä Kihaillut eikä surman nuoli lyönyt; Patjalla oikee poski. GUIDERIUS. Missä?
Pois verkkaan, raskain pisarin se katoo autuus, ainoisin, min koskaan näki maa. Viel' elämätä kiittäen voin juhlia tään hetkisen ja aamun unhoittaa. Näin juhlain juhlaa vietetään! Käy kohta aamuun kelmeään tie keppikerjurin. Vain muistost' elää silloin saan sen onneni, jot' ainiaan vain uness' aavistin. Aallon laulua.
"Tee terveeks sairas sydän Ma tahdon ainian Ja palavasti laulaa: Oi kiitos Maarian!" Tuo sairas poika ja äiti, He nukkuvat kotonaan; Niin silloin Pyhä-Neitsyt Käy hiljaa asuntaan. Hän kääntyy sairaan puoleen Ja hiljaa painaltaa Sen rintaa kädellänsä Ja hymyy ja katoaa. Tään näki uness' äiti, Ois nähnyt muutaki, Mut koirat haukkui ulvoin Ja äiti havasi.