Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 26. kesäkuuta 2025
Puoliso muist' etumaisna ja äitikin, kantaja kallis, raastivat suortuviaan, päin vankkurivaunuja syöksyin, koskivat vainajan päätä, ja itkien katseli kansa. Noinp' ois iltaan asti he, päivän painumahetkeen, surreet porttien eess' yhä itkien Hektorin surmaa, vaunuilt' ellei valtias ois näin käskenyt kansaa: "Syrjään muulien tieltä jo käykää.
Joukot riensi jo, kuin koko maan kulovalkea valtais, huokasi tanner kuin salamoitsija-Zeun vihan alla, kun tuliruoskin maata hän lyö, jonk' alla Tyfoeus vankina maaten on maass' arimein, kuten kulkevi maine: noinp' all' askelien maa huokasi, soi kumu suuri kulkevien, väki riens yli kentän vauhtia tuimaa. Iliolaisten luo tuli tuulena-kiitävä Iris, aigiinkantaja-Zeun mureuttavan saatteli viestin.
Mutta jo Skaian portin luo liki tammea päästen väistyjät seisahtaa koki jäljimmäisiä vartoin, kirmasivat hätäpäin kedon poikki he niinkuni lehmät, yön pimeässä kun peljättää jalopeura ne karkuun; juoksevat kaikki, mut yhteenp' on tuho iskevä tuima; niskat rouhaisee peto ensin hirvein hampain, sitten saaliistaan veren särpii, syö sydämykset: noinp' Agamemnon valtias myös nyt vainosi heitä, surmaten ain' uron viimeisen, ja he karkkosi kauhuin.
Kuin meren aavall' ilmestyy valo laivurin silmään, vuorten pengermält' ylähäinen valkearoihu paimenien majasesta; mut itse hän viemänä myrskyn kauas rakkaistaan kalamert' ajelehtivi aavaa: noinp' yläilmoihin kävi välke Akhilleun kilven, kauniin taiturityön.
Kaikk' ylt'ympäri järkkyi maa, puropursuvan Idan juuri ja harja ja Ilion myös sekä laivat akhaijein; varjojen valtias, Aidoneus, maan allakin säikkyi, kiljuen istuimelt' ylös karkasi peljäten, että murtais vankan maan hänen päänsä jo päältä Poseidon, jäis ikivaltain, ihmisien näkyviin koto kuolon, kaamea, kalmainen, jumalainkin katsoa kauhu. Noinp' oli ankara ryske, kun nous sota kuolematonten.
Kauheutt' en sitä milloinkaan todeks uskonut oisi: ryntää laivojen luo väki Troian, vaikk' oli ennen aina he kuin arat kauriit, jotk' ovat ruokana metsän sutten, pantterien ja sakaalien, tyyssijatonna siell' yhä harhaillen vaill' uskallusta ja voimaa: noinp' ei rohjennut väki Troian akhaijeja ennen, mies päin miehen kättä ja kuntoa, kohdata lainkaan.
Kuin jalopeuraa kaksi he taisteli Kebrioneesta, vuoren harjanteella kun vuoksi ne kaadetun kauriin vimmall' ottelevat, nälän kiukkua kumpikin täynnä: noinp' urost' aimoa kaksi nyt otteli Kebrioneesta, poika Menoition Patroklos sekä loistava Hektor, kumpikin vaskin raatelevin koki vammata toistaan.
Vaan kuin saalaat saa aran kauriin leijona saaliiks, yösijalt' yllättää ne ja hennon riistävi hengen, hampaillaan väkevillä ne helpolleen heti murskaa; ei emo, vaikk' ihan vierell' ois, toki voi omiansa auttaa, itsekin vallass' on vavisuttavan kauhun, nuolena puitten, pensahien se jo kiitävi peittoon, hiess' yliyltään karkkoo, kun peto hirveä hyökkää; noinp' ei ainoakaan mies Troian torjua voinut kuoloa noitten, vaan nopeasti he karkkosi itse. 121
Kuin rajutulvana viskautuu lakeuksia kohti talvisin tunturivirta, mi paisuu Zeun satehesta, kuivaa tammea monta ja honkaa monta se tempaa mennessään sekä vie meren helmaan liejua paljon: 495 noinp' yli tanteren riensi nyt riehuen loistava Aias, maahan löi hevot, miehet.
Viime venhon vieriessä ilman aavoille selille noinp' on virkki nuorempaiset: "Ethän jääne jäätymähän tänne, kuuluisa kuningas, tykö tyhjän luomakunnan, saarehen sanattomahan, pakkasehen paukkuvahan, äyrähälle yön ikuisen?" Tuop' on Kuun ukko urahti: "Tänne jäänen, tänne kuollen, tääll' on syntyni syvimmät."
Päivän Sana
Muut Etsivät