United States or Sweden ? Vote for the TOP Country of the Week !
Tulkaa, hiilikkoon valutelkaa viiniä tummaa ylt'yli, kunne on yltänyt vain tulen valta, ja sitten aika on Patroklon luut koota, Menoition poian, tarkoin muist' erotellen; on helppo ne tuntea meidän; sill' oli keskeen pantu hän itse, mut ympäri reunaa muut kasaeltuna kaikk', urot, orhit, valkean polttaa.
Kaataen päälliköt karkasivat hajakamppaelussa mies päin miest'; etumaisna Menoition aaluva aimo reiteen iski Areilykon, joka käänsihe juuri, peitsellään terävällä, ja tunkeutui läpi tutkain, keihäs murteli luun, uros suulleen kenttähän suistui. Rintaan pisti Thoaan, sivu kilven, kun povi hältä hiukan paljastui, Menelaos riistäen hengen.
Poissa nyt lääkärit on, Podaleirios ynnä Makhaon, haavan sai, majasuojassaan, minä luulen, on toinen lääkärin taitavan tarvitseis kipuhunsa nyt itse, 835 toinenp' Ilionin kedoll' ottelon raivoa kestää." Vastasi näin nyt hälle Menoition urhea poika: "Kunpa ma voisin vain; jalo Eurypylos, mitä teemme?
Mutta akhaijit seisoi suojana Patroklon kuin vaskinen seinä, kaikk' yht' uskaliaasti, ja saartavan, sankean yönpä Zeus ylt'ympäri loi, yli kiiltävien kypäreitten; sill' ei vieronut hän vihamiellä Menoition poikaa ennenkään, asemiesnä hän kons' eli aimon Akhilleun; siksi nyt sallinut ei, hänest' ett' ois saalihin saaneet Troian koirat, vaan avuks ääreen kumppanit kiihti.
Mutta jos sulle hän armas lie ja sun häntä on surku, kaatua sittenkin hänen telmeess' ottelon tuiman lyömänä Patroklon nyt salli, Menoition poian; vaan jäsenistä kun häipynyt on elo hältä ja henki, niin käsivarsillaan Uni vieno ja Kuolema silloin pannos kauas kantamahan Lykiaan hänet laajaan; veljet siellä ja myös suku muu hänet hankkivi hautaan, kummun luo, kiven pystyttää, kuten vainaja vaatii."
Kunp' ikivalloilt' ei sydämelleni murhe se koituis, jonk' emo ennustaa ties selvään mulle jo kerran, ett' eläessäni viel' urohimman myrmidoneista armaan vaivuttais elon ilmoilt' iliolaiset! Kaiketi kaatunut on jo Menoition urhea poika. Voi, ylen uskaliasta! Ma vain tulen torjua käskin, sitten kääntyä taas, kera Hektorin taistelematta."
Aias kilvellään leveällä Menoition poikaa suojeli, niinkuin pentusiaan emäleijona suojaa, kun läpi metsän niitä se vie sekä pyytäjäparven kohtaa voimaans' uskaltain; pedon otsapa silloin pelkkänä ryppynä on, ett' ei näy silmiä alta: noin Patroklos-sankarin siin' oli suojana Aias, vankkana viereen myös Menelaos, Atreun poika, astui varjelemaan, sydämessään haikea murhe.
Tuima jos vaskeni vain käy rintaas, kohtapa tuotat, vaikk' ole kuinka sa aimo ja luottava kättesi voimaan, maineen mulle, ja saa uveuljas sielusi Hades." Virkki, mut nuhteli häntä Menoition urhea poika: "Noin mitä haastelet, Meriones, joka mies olet uljas? Veikkonen, iliolaisia eip' iva, ilkeä pilkka pois aja ruumiin luota; on maa mont' ottava ennen.
Noin vihalausein kiistelivät sekä nousivat viimein, lakkauttain kokouksen akhaijein laivojen luona. Haaksien hankavien tykö nyt majahansa Akhilleus lähti, Menoition poika ja kumppanit myös kera muutkin. Lainehikollepa koht' Agamemnon laski jo laivan, soutamahan valikoi kakskymment' urhoa, Khryseen tyttären kukkeakulman toi, kera myös satauhrin laivaan saatti, ja johdon sai monineuvo Odysseus.
Multa jo rakkain sankari sortuu, poika Menoition Patroklos Sarpedonin surmaa. Toisa ja toisakin päin nyt tuota jo mieleni miettii: pois elävältäkö vien Lykiaan, maan viljavan ääriin, temmaten tanterehelt' iki-itkua tuottavan taiston, vai hänet vaivuttaa jo Menoition aaluvan annan?" Here, valtiatar vakasilmä, nyt vastasi hälle: "Hirveä Zeus, Kronossynty, mi nyt sana suustasi lähti?