Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 19. kesäkuuta 2025
Nyt minä vuorostani seisoin kuin ukkosen lyömänä. Siinäpä siis syy hänen käytökseensä.
Siinä kävellessäni muistelin viimeisiä kokemiani, ja minua rupesivat kovasti säälittämään toiset vangit, joita kasakat eilen olivat mukanaan raahanneet. He saivat varmaankin, samaan aikaan kuin minä täällä turvassa astelin, kärsiä kovinta kidutusta minun pakoni tähden. Sivuutettuani erään tien mutkan pysähdyin äkkiä kuin salaman lyömänä.
Ja maailmaan jos joku teistä palaa, mun muistoni, mi vielä maassa makaa kateuden lyömänä, hän kohottakoon.» Oppaani hetken vartoi, lausui sitten: »Hän koska vaikenee, sa aikaas käytä ja kysy, mitä kuulla mielit lisää.» Ma hälle: »Sinä hältä kysy sitä, min luulet vielä olevan mun mieleen, en itse voi: niin sääli valtaa minut.»
Ja maailmaan jos joku teistä palaa, mun muistoni, mi vielä maassa makaa kateuden lyömänä, hän kohottakoon.» Oppaani hetken vartoi, lausui sitten: »Hän koska vaikenee, sa aikaas käytä ja kysy, mitä kuulla mielit lisää.» Ma hälle: »Sinä hältä kysy sitä, min luulet vielä olevan mun mieleen, en itse voi: niin sääli valtaa minut.»
Viel' elit silloin, kun minun jättää tää maja täytyi, nyt palatessani nään sinun uinuvan, urhojen päämies, kuoleman unta jo. Niin suru vain surun päälle on mulla. Mieheni, jonk' isä mulle ja korkea äitini katsoi, viiltävän vasken lyömänä näin kotimuurien luona, 292 kolmepa veljeä myös, saman saamia kantajan kalliin; kaikki jo rakkaat nuo tuhopäivän kohtasi tuiman.
Sortuu tuolille kuin salaman lyömänä. TYYNI jonkun ajan kuluttua, hiljaisesti: Minä tahdoin säästää sinulta ... itkee: Jos olisit antanut anteeksi, et olisi koskaan saanut tietää kuka se oli. Mutta nyt ... voi, voi... Huomaa Antonin masennuksen: Anton, mikä sinun on? Polvillaan hänen vieressään: Anton, koeta rauhoittua. Sinun täytyy muistaa sydänvikasi! ANTON. Jag är förlorad, Tyyne.
Gabriel, joka ei ollut yhtenäkään hetkenä uskonut konttoristin aikomusten rehellisyyteen, seisoi siinä kuin salaman lyömänä. Hänelle oli heti ihan selvänä, että tuon kosimisen tarkoitus oli vaan päästä Ingridiä niin lähelle kuin mahdollista, eikä sitten mitään muuta.
Kun laulu ei kuitenkaan sujunut ilman Hinkkiä, nousi hän hakeakseen Hinkin esille. Mutta hoiperrellessaan salin suljetun oven editse, pysähtyi hän äkkiä niinkuin salaman lyömänä, silmät aukenivat, kulmakarvat kohosivat ja veri pakeni kasvoista. Hetken hän kuunteli liikahtamatta. Mitäs miehiä ne ovat? kuiskasi hän käheällä äänellänsä. Magda rupesi tulemaan hänen luoksensa.
Hällepä vastasi näin taas päilyväsilmä Athene: "Kunpa jo tottakin tuon väki vaipuis, lähtisi henki, kunpa akhaijein lyömänä maall' isiensä jo maatuis! Vaan oma taattoni mieletön on, eik' oikeamieli, ilkeä, tunnoton, mun joka toivoni estäjä aina. Ei sitä muista hän, kuink' ain' ahdingosta ma auttaa sain hänen poikaans', Eurystheun jok' ol' orjana ennen.
LYSIMAAKOS: Kaikkea voi keisari, yhtä ei. TIITUS: Mitä ei voi keisari? LYSIMAAKOS: Tehdä hyvää. TIITUS: Keisari ei voisi tehdä hyvää! Hullumpaa en ole kuullut. LYSIMAAKOS: Sinä sanot niin, ja kuitenkin lyyhistyt kokoon totuuden lyömänä. LYSIMAAKOS: Olen, Tiitus. LYSIMAAKOS: En pelkää sinua enkä kuolemaa. Tätä hetkeä varten olen elänyt.
Päivän Sana
Muut Etsivät