United States or Austria ? Vote for the TOP Country of the Week !
Vastasi närkästyin näin Kreetan urhojen päämies: "Aias, riitaan, rettelöhön paras urho, mut uupuu mielesi karsas kuntoa muut' urohissa akhaijein. Kattila jalkoineen pane veikkaa tai iso malja! Veikan ratkaiskoon Agamemnon, Atreun poika, kell' etumaiset on juoksijat, niin älyn tappios antaa!"
Olkijoella tehdyn aselevon mukaan oli Suomen urhojen siirtyminen rakkaasta isänmaastansa Ruotsiin syksytalvella samana vuonna. Mutta vielä sielläkin pysyivät he uljaina lippuinsa alla ja kestivät sittemmin useita rynnäköitä, toivoen siitä apua onnettomalle synnyin maallensa. Mutta se oli kaikki turhaa. Seuraavana syksynä luovutettiin Suomi Venäjälle Haminan rauhassa.
Virkkaen noin hän nosti jok' ainoan mieltä ja voimaa. 291 Koirat kuin erämies usutellen valkeahampaat päästää päin jalopeuraa tai salokarjua hurjaa, noin nyt akhaijeja päin Priamon vesa vimmasi Hektor sankarit Troian kuin raju Ares, urhojen surma. Itsepä riensi hän eell' etumaisien ylvähin innoin, syöksyen kamppailuun, kuin myrskyn viuhuva pyörre viskautuu alas, kuohuttain meren siintävän aavan.
Ulapalla onnen saaren näkyy kaunis kangastus, siell' on Sampo kätkössänsä, siellä kansan kalleus. "Sinne, veikot, soutakaamme, joka mies nyt purtehen, viel' on verta suonissamme otteluihin urhojen". Yksimielin kevätkansa astuu toivon alukseen, soutaa kohti onnen saarta, tahtoo Sammon omakseen. Vastainen on kyllä tuuli, taival kuluu kuitenkin, yhteisvoimin kun on kaikki käyty haaksen airoihin.
Kuin härän uljaan lyö, punakarvan, leijona maahan, karjaa raatelemaan karatessaan sorkkuvasäärtä, härkäpä kuollessaan pedon hampaiss' ähkyvi vimmoin: lyömänä Patroklon Lykian lujakilpien päämies puuskui vimmaa vielä ja huus sotakumppaniansa: "Glaukos, urhojen oivin, nyt sinun olla on tarpeen kestävä keihäsmies sekä sankari rohkearinta. Nyt halus olkoon taisto ja tappo, jos mies olet uljas.
Ensin ranteeseen Afroditea vammaten iski, sitten karkasi päin mua vahvana kuin ikivallat." Virkki ja pengermälle jo istui Pergamon harjan. Intoon Ilionin väen Ares sai tuhonahne, 461 Thrakian urhojen pään, Akamaan, näkö häll' oli nopsan. Huus Priamon jumalheimoisten hän poikien kuullen: "Oi Priamon pojat, oi vesat valtiahan jumalkannan, ainako vain väkeänne te surmata suotte akhaijein?
Lasna huokaelin näin, Miesten töitä nähdessäin: "Ah, jos lapskin mies jo ois, Miehen töitä tehdä vois!" Kuulin töitä urhojen, Rauhan, sodan sangarten, Ajattelin: "Onneton Olen kurja, kunnoton." Nousi päivä nuoruuden, Hyörin, pyörin, puuhaillen, Vaan ne, mitkä aikaan sain, Kaikk' ol' lasten töitä vain.
Jälkeenpäin, ehdittyäni tarkemmin tutkia ihmisellistä luontoa, täytyi minun itsekseni tunnustaa, että tämä vaimo oli oikeassa, sillä lukemattomista esimerkeistä me olemme tilaisuudessa näkemään ettei Herkules ollut ainoa, joka vapisi vaimonsa edessä, vaan on semmoinen kohtalo langennut useimpain urhojen osalle, nimittäin kärsivällisyydellä nöyrtyä akkavallan alle; sitä vastoin ovat suurimmat pelkurit ja nahjukset, joilla Bostankilaisten tapaan on sydän housuissa, suuria sankareita kyökissä.
Siellä on, kaukaisessa pohjolassa, yön ja koskien kotimaa; sieltä lankeavat varjot suomalaisen runouden valoisiin maisemiin. Siellä valonarka taikausko kutoo verkkojaan ihmisten uskon ympärille; siellä ovat urhojen haudat; siellä olivat kipujen vuoret.
Koivut tuolla ne peilaileksen ja tuolla, kas, eksyy Auringon säekin hongiston pimentoon. Niityt ja vainiot nään ma ja töllin, joss' opin ensin Maani ma tuntemahan, lempeät kasvot sen. Haudat urhojen nään, maan poikien, jotk' ylös templiin