United States or Cabo Verde ? Vote for the TOP Country of the Week !
KUNINGAS JUHANA. Viis kuuta? HUBERT. Vanhukset ja vanhat eukot Kaduilla ennustavat siitä turmaa. Arthurin kuolema on kaikkein suussa; Sen kuullessaan he huiskuttavat päätään Ja toisiensa korvaan kuiskivat; Puhuja kuulijan käy ranteeseen, Ja kuulija nyt tekee kauhun liikkeen, Rypistää otsaa, nyökkää, silmin mulkoo.
Vanhempi mies oli tukehtua nauruun nuorukaisen puhuessa; hänen kumppaninsa käsi tarttui salaa miekan ponteen, mutta nuorukainen, huomattuaan sen, sivalsi häntä ranteeseen, jotta käden täytyi hellittää otteensa. Vanhemman nauru kiihtyi nyt vielä kovemmaksi. »Hillitse, hillitse itseäsi», huusi hän, »sinä uljain uljaista skotlantilaisista, oman rakkaan isänmaasi nimessä!
Hän iski hampaansa vastustajansa ranteeseen semmoisella raivolla, että tämä kiljasi ja hetkiseksi hellitti otteensa. Tänä hetkisenä Kirsti sai puoleksi vapautettua itsensä ja iski pitkät voimakkaat sormensa hänen kurkkuunsa kiinni. Se oli vain sekunnin armonaika, mutta se riitti kääntämään toisen roiston huomion Mirandasta.
Vasta ylösnoustessaan hän nähtävästi tunsi kipua: päätä huimasi, että vähällä oli kellistyä uudestaan kumoon, vasemmassa kädessä oli puukon haava, josta vieläkin runsaasti tippui verta, ja koko käsi oli melkein tunnoton. »Voi tulimmainen!» Hän päästi sarjan sydämellisiä kirouksia, heitti puukon maahan, tarttui oikealla kädellä haavoitetun käden ranteeseen tuskallisesti siitä puristaen.
Vihdoin tarttui hän tytön ranteeseen, kuten kerran ennenkin Auluksen talossa, ja vetäen häntä luokseen, kuiskasi värisevin huulin: "Minä rakastan sinua, Callina, sinä jumalaiseni!" "Marcus, päästä minut!" huusi Lygia. Mutta Marcus jatkoi, ja hänen katseensa oli kummallisen verhottu: "Jumalattareni!... Rakasta minua!"
Ne olivat kaikki hyvin iloisia, puhuivat yhteen ääneen, nauroivat ja pajattivat. Kaikki tahtoivat ne punnita kädessään hänen palmikkoaan ja väittivät, että se oli tekotukka. Jaanan täytyi jo oikein nauraa heille. Mutta sitten halusi se nuori herra, joka ensin oli tarttunut Jaanan ranteeseen, välttämättä suudella häntä. Jaana päätti poistua, sillä hänen mielestään olivat herrat hulluja.
Marja ei vastannut. Kun Shemeikka tuli häntä kohti, hän nousi. Shemeikka tavoitti häntä. Anna minun olla! tiuskaisi Marja. Shemeikka tavoitti häntä uudelleen, mutta silloin Marja sysäsi häntä niin, että hän horjahti. Mi-mitä se nyt on tuommoinen? suuttui Shemeikka ja tarttui häntä ranteeseen. Minä kuulin kaikki, mitä puhuitte! Päästä minut! Sinulla on ollut täällä joka kesä uusi tyttö!
Se soveltui niin mukavasti Esterin ranteeseen. Tämä on ollut niin kauvan minulla, ota se muistoksi minulta. Minulle se on liian komea. Etkö huoli siitä? Jos välttämättömästi tahdot. Tahdon! Alas katsoi Ester, kiihkeänä häntä vaani Arnoldin katse. Esterin käsi vapisi, kun hän kiitoksia lausui, sitten ovelle kääntyi poistuakseen. Ester, emmekö ole ystäviä? Olemme! Esterin ääni värähteli.
Niin, vastasi Crangier, ja minun käteni sipaisi nopeasti hänen päänsä ylitse. Näyttämöllä puhuivat edelleen, salissa kuuntelivat edelleen, kuuntelivat yhä tarkkaavammin. Sang meni ulos ja Hannah jälleen sisään: Reippaasti, reippaasti, huusin hänen jälkeensä, hyvähuutojen kaikuessa. Nyt, nyt. Olin tarttunut Crangierin ranteeseen ja puristanut, kuten puristetaan kaulaa, joka tahdotaan tukehduttaa.
Koht' Afroditea ranteeseen tämä vammasi ensin, sitten vahvana kuin ikivallat päin mua syöksyi. Auttivat pois jalat nopsat; ois kipu kärsiä muuten kolkkojen kuollehien seass' ollut siell' ikipitkä, tai väen murtanut ois ase, vaikk' elo säilynyt oiskin."