Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 21. kesäkuuta 2025
Ei mikään, vastasi ihminen. Sehän oli oivallista mutta kuinka on laitanne? Oletteko sairas? Nythän saatte syödä syödä kunnollisesti... Kyllä. Niin, niin tulette, rakas Crangier, sanoin minä, äkkiä lisäten: Ja siitä saatte kiittää tirehtööriä... Tirehtööri oli kääntynyt pois ja hän teki torjuvan liikkeen käsillään: Ei, ei, sanoi hän, hra Crangier on teidän miehenne.
Jaa, minä ymmärrän. Tointukaa sitte, Crangier, sanoin puhuen yhä samaan tapaan: Teidän on näyteltävä toinen näytös. Jaa, nyt. Ja vielä kovemmin sanoin: Ja te olitte mahdoton ensimäisessä. Hänen ruumiinsa vapisi: Jaa, sanoi hän. Hän puhui, kuten kerjäläinen, niin, kuten kerjäläinen, jonka usein näin Rue Lacepidessa, erään ystäväni portilla, niin puhui hän: Sillä en saanut nähdä teitä.
Minun täytyy mennä näyttämölle. Ja minä tunkeuduin seitsemän laahuksen ylitse ja viiden arvostelijan ohitse, ja kuulin kahden herran nauravan: Ah Crangier ja minä tunkeuduin yhä eteenpäin, ylös portaille, yhä eteenpäin kuin unissakävijä, joka kulkee räystäskourua myöten, kunnes äkkiä näin rouva Morgenstjernen aivan edessäni kultaisessa vaipassaan, ja kuulin hänen äänensä korvissani: Se menee päin mäntyyn, kuiskasi hän: lyökää aasi kuoliaaksi.
Ei mikään, vastasi hän ja oikaisihe, mutta hänen silmänsä näyttivät koiran silmiltä, joka on ruoskittu kuoliaaksi. Ja hieman myöhemmin sanoi hän hennon hennolla äänellä oi, se oli tuskin ihmisen ääni: Siis ... onko se nyt minulta otettu pois? Ja minä vastasin arastellen näitä kasvoja ja tätä avuttomuutta ja nälkää: Ei, ei, Crangier... Mutta tehän ette voi.
Minä kumarruin ja nostin hänen kätensä ja pitelin niitä omieni välissä: Crangier. Nyt, nyt... Crangier. Niin, hänen kasvonsa alkoivat vavahdella ... oi, hän herää. Hän kuolee mutta hänen *täytyy* herätä: Crangier. Minä se olen. Kuuletteko, Crangier, minä se olen. Ja pitäessäni kasvoni tuuman päässä hänen kasvoistaan, avasi hän silmänsä. Crangier, tunnetteko minua? Minä se olen.
He rykivät, sanoin minä. Niinkö? vastasi Crangier säpsähtäen, ja kasvoihini tuijottaen sanoi hän: Niin. Ja samana sekuntina kuin hän oli sen sanonut, sanoin minä itsekseni enkä kuullut mitään siitä mitä näyttämöllä oli ja tapahtui: Crangierin silmät näyttävät mielettömiltä. Hänen ajatuksensa häipyvät. Hänen silmänsä näyttävät mielettömiltä.
Crangier oli noussut äitinsä vuoteen äärestä ... samalla kuin salista kuului kohinaa, ikäänkuin ihmiset olisivat muutelleet asentoaan. Nyt oli Crangier kääntynyt ... nyt katsoi hän minuun minun paikkaani kohden ja hän puhui oikein. Mutta silmät, silmät ... en voinut siis hallita hänen silmiään. Minun täytyy, sanoin itsekseni, minun täytyy saada hänen silmänsä valtaani.
Oli uskomatonta, miten se ihminen käveli säärillään ja nosteli niitä aivan liian korkealle noin vain ylös ilmaan huippaillen. Hän käveli kuin sieluton ruumis mahtaisi kävellä, kun sielu lentäisi pois ja ruumis jatkaisi kävelyään. Ei, se oli naurettavinta mitä olen nähnyt... Se oli... Silloin näin, että hän oli Crangier, minun ihmiseni.
Niin, vastasi Crangier, ja minun käteni sipaisi nopeasti hänen päänsä ylitse. Näyttämöllä puhuivat edelleen, salissa kuuntelivat edelleen, kuuntelivat yhä tarkkaavammin. Sang meni ulos ja Hannah jälleen sisään: Reippaasti, reippaasti, huusin hänen jälkeensä, hyvähuutojen kaikuessa. Nyt, nyt. Olin tarttunut Crangierin ranteeseen ja puristanut, kuten puristetaan kaulaa, joka tahdotaan tukehduttaa.
Kiitos, sanoi hän sennäköisenä kuin tahtoisi katseellaan mitata askeleet, jotka meitä erottivat. Kas niin, Crangier, sanoin ja sipaisin viimeisen kerran kädelläni hänen tukkaansa. Hän tarttui siihen omallaan, joka oli kylmä kuin rauta, ja hymyillen oi, hänen hymynsä oli lienteä kuin lapsen sanoi hän: Oi, mestari, minusta tuntui kuin kuolisin. Mutta, ja hän terhistyi jälleen: nyt voin minä.
Päivän Sana
Muut Etsivät