Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 21. kesäkuuta 2025
Olemme suorastaan hämmästyneet... Onhan aivan uskomatonta, mitä olette siitä ihmisestä saaneet tehdyksi. Ja äkkiä elähtyen lisäsi hän: Mutta tiesinhän sen jo, kun annoin hänelle roolin. Sanoin itsekseni: Siinä on vihdoinkin osa Crangierille. Crangier, hän on mies omiaan. Ja äkkiä riensi hän säteilevänä avaamaan ovea ja huusi käytävään: Crangier, Crangier, oletteko siellä, tulkaa tänne.
Ja katsoin vielä vilaukselta Crangieriin hän seisoi tuolinselustaan nojaten ja hänellä oli kaksi aivan liian suurta pilkkua poskillaan. Mutta nyt hän on väsynyt, kuulin äidin sanovan ja hyväilevän hänen päätänsä. Niin, vastasin: nyt on teidän levättävä, Crangier. Hyvästi, rouva, ja minä hymyilin. Hyvästi, Crangier Hyvästi...
Esirippu oli ylhäällä, ja samassa, sekunnilleen samalla kertaa nousi salista sekava levottomuus joku ryki, joku yritti nauraa, mutta se ei päässyt ilmoille: he olivat nähneet Crangierin ja levottomuus oli asettunut. He ovat niitä, jotka ovat kuulleet, mitä sanoin skandinaavisesta käsityksestä, ajattelin. Ja Crangier käveli ja hän puhui ja hän *oli*... Hän oli Sangin poika, Elias.
Kunnes kaikki oli ohitse ja näyttämö oli jo pimeä ja Rumiéres odotti portaiden edessä silloin johtui mieleeni: Oh, Crangier; täytyyhän sinun sanoa miehelle jäähyväiset... Menin käytävään ja kolkutin. Ihminen teki juuri lähtöä. Tahdoimme juuri, sanoi hän ja hän viittasi: Tämä on minun äitini tulla teitä kiittämään.
Niin, siellä seisoi Crangier, ensimäisen kulissin vieressä, pää ojennettuna eteenpäin ja jäykät silmät kiinnitettyinä minuun: Oi, jospa edes voisin *ruiskuttaa* eloa noihin silmiin! Hyvä, esirippu. Hiljaa! sanoin ja luulin, että se oli Crangier. Mutta se olikin tirehtööri. En tiedä, missä olisin, sanoi hän, ja näin hikipisarain helmeilevän kuin seppeleen hänen kulmakarvoissaan.
Koettakaa nyt parastanne. Crangier hytkähti ikäänkuin koko hänen ruumiinsa olisi kutistunut kokoon, ei, kuin hänen sydämensä olisi kutistunut kokoon ja muuttunut pienen nyrkin kokoiseksi nystyräksi. Kaikki hänen verensä syöksi hänen kasvoihinsa silloin näin ensi kerran, että hänessä oli vertakin...
Pohjolan mies vaikeni puolen sekuntia ja kun hän jatkoi jälleen, puhui hän kuin purisi hampaillaan jokaista sanaansa: Hän makasi lattialla, lattialla pitkin pituuttaan ... tahdoin huutaa, kutsua häntä nimeltään, vaan en voinut: Crangier, Crangier. Laskeusin lattialle, jotta olin polvillani, hänen vieressään, polvillani: Crangier, Crangier... Ei, hän oli mennyttä miestä...
Mielipuolisuus kuvastaa hänen silmistään. Niin, kuiskasi Rumiéres päästämättä rannettani: Tämä Crangier on hullu. Voisin lyödä hänet kuoliaaksi. Silloin sanoin minä kuinka minä uskalsin, sitä en tiedä mutta minä uskalsin sentään. Pelasin korttini ja sanoin: Minusta on hra Crangier paras kaikista.
He olivat kaikki kuulleet sen, ja oli kuin hetkiseksi olisi kaikki hiljentynyt ja kahdet- tai kolmetkymmenet kasvot kääntyivät minua kohden minun lakkaamatta pyörittäessäni hattuani ja katsoessani kasvoista toisiin ... oi, en tule koskaan unhottamaan niitä kasvoja. Kunnes toistin jälleen kovalla äänellä: Niin, hra Crangier on varmaan lähinnä skandinaavista käsitystä. Mihin menet? kysyi Rumiéres.
Jatkoin kuljeskeluani edestakaisin, kunnes eräässä nurkassa sysäsin pimeässä ihmiseen ja tartuin hänen käsivarteensa. Kuka se on? sanoin ja säpsähdin; käsivarsi oli niin kylmä, että se tuntui rautakangelta ohuiden vaatteiden lävitse. Minä, Crangier, tuli huulilta, jotka tuskin voivat aueta. Minä vastasin vain: On jo aika pukeutuaksenne. Niin, vastasi ääni; mutta tahdoin vain nähdä teidät.
Päivän Sana
Muut Etsivät