Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 10. kesäkuuta 2025
Olen edessäsi polvillani kunnioittavana ja nöyränä, sinä tuntemattoman maan kuningatar, maan, jota kotkan siivet eivät ole varjonneet eivätkä sen kynnet koskeneet; mutta minä vaadin myöskin kunnioitustasi ja rakkauttasi!
Ja Elina kiitti häntä, vesissä silmin ja sanoi: "Jospa vähäisenkään tietäisin, ketä sinä armaana pidät, kyllä minä häntä polvillani rukoilisin heti viemään sinua kotiinsa." "Kiitos Taivaan Taatolle," vastasi Leena, "minä en ole kosiomiehen tarpeessa; tahdon kerran antaa käteni ja sydämeni vapaalle miehelle, mutta en koskaan pakolla.
Kuusi hyvää luotia!... Kaksi vielä, niin tulee yhteensä kahdeksan... Ha, ha! Hän ojensi pyssynsä ja tähtäsi. Armoa, armoa! Polvillani minä sitä pyydän sinulta, sammalsi Anna, vaipuen kosteiselle maalle ja ojentaen käsivartensa rajua ampujaa kohti.
"Kuules Piete! monta monituista vuotta olen rukoillut ... yöt ja päivät, joka tunti, joka hetki; minä olen maannut polvillani siksi kuin vilu on jäädyttänyt jäseneni, ja rukoillut: 'oo isä, ota minulta tämä talkki! ikään kuin kivi, ilmaan viskattuna, takaisin putoaa haavoittaen viskaajan sydäntä, niin on rukous ollut minulle... Minä en rukoile koskaan enään!"
Ja minun kuolemani jälkeen on veljesi Lauri naittajasi. Teitä minä olen rukoillut polvillani, vastasi Ester päättävästi; mutta veljeni kerjäläiseksi en aio ruveta. Ottakaa henkeni se on teidän mutta rakkauttani ette myy ettekä surmaa! Uppiniskainen lapsi, tahdotko siis, että vielä kerran kiroan sinut? Voi, isäkulta, enhän ole muuta rukoillut kuin siunaustanne.
MAECENAS. Jos viehättää voi siveys, somuus, äly Antonion sydäntä, niin onnen osa On Octavia hälle. AGRIPPA. Lähtekäämme. Enobarbus hyvä, vieraakseni jääkää Tääll'olo-ajaksenne. ENOBARBUS. Nöyrin kiitos! Kolmas kohtaus. Seutu sama. Huone Caesarin asunnossa. ANTONIUS. Maailma ja mun suuret tehtäväni Poveltas joskus riistää mun. OCTAVIA. Sill'aikaa Rukoilen polvillani jumalia Sun puolestasi.
Ja polvillani puristin minä matkalaukkuni armottomasti hakasiinsa, niinkuin olisin tahtonut siinä jonkun hengiltä kuristaa. Se oli kai minun soittoni, joka kuului aukinaisen oven kautta sähkökellosta tuolta käytävän päästä. Jahah! vahtimestari! »Olkaa hyvä ja toimittakaa nämä tavarat laivaan.» Hyvästi huoneeni! Ja minä kysyin itseltäni puoliääneen, eikö minun ole ikävä lähteä kotoani?
Mursin sinetin. Se oli häneltä. Nastjenka kirjoitti: "Oi, antakaa anteeksi, antakaa anteeksi! Polvillani rukoilen minä teitä anteeksi antamaan minulle. Minä olen pettänyt teidät ja itseni. Se oli uni, unikuva... Minä murehdin teistä tänään: antakaa anteeksi, antakaa anteeksi!
Eikö teillä ole minulle mitään muuta vastausta, isäni, kun polvillani rukoilen teiltä elämäni onnea! huusi Ester tuskissaan. Ei ole, sanoi isä, minä vastaan sinulle niinkuin täytyy vastata jokaisen viisaan isän, joka katsoo lastensa onnea. Ester nousi ylös.
Senaattiin Antonion lähetämme Sanalla, ett'et tänään jaksa hyvin; Oi, myönny siihen, polvillani pyydän! CAESAR. No, sanan vieköön hän, ett'en voi hyvin. Ja oikkus vuoksi kotihin ma jään. Hän sen saattaa tehdä. DECIUS. Oi, terve, Caesar! Huoment', oiva Caesar! Senaattiin tulen sua noutamaan.
Päivän Sana
Muut Etsivät