Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 19. kesäkuuta 2025
Tästä kun aukinaisen tupakkahytin oven läpi katselen, ei näy muuta kuin kaitainen ruskea viiru ja sieltä täältä valkealta paistava paikka, varmaankin jokin valkeaksi rapattu suurempi rakennus. Tuntuu niin omituiselta ajatella, että on niin pieneksi kyyristynyt se, joka äsken näytti niin suurelta ja mahtavaltakin. Laiva seisoi valmiina lähtemään Keisarillisen Palatsin kohdalta.
Salin aukinaisen oven kautta näki hän oman poikansa, jonka hän luuli olevan kaukana Norjassa, seisovan Ester Larssonin vieressä, jota hän piteli kädestä, näyttäen kuulumattomin sanoin kehoittavan häntä rohkeuteen ja toivoon. Sinäkö täällä! huudahti kreivitär, unohtaen kaiken muun ja luullen näkyjä näkevänsä.
Viimeisen päivän hämärän ja täyden kuun himmeästi valaisema huonekin näytti silmissä niin somalta, ettei sitä sellaisena ollut koskaan huomannut, oli kuin pumpuleilla sisustettu ja ne loistavat tähdet näyttivät vartioivan kaikelta pahalta, sytytti kynttilän, otti sen aukinaisen raamattunsa käsiinsä ja silmäili sen sivuja, niin erittäin pystyi silmiin lause: »Joka veljeänsä rakastaa, se pysyy valkeudessa eikä hänessä ole pahennusta.
Vartijamies istui puolinukuksissaan varjossa aukinaisen portin kynnyksellä, vieressä iso villakoira, joka oli oikaissut kaikki jäsenensä niin suoran veteliksi kuin mahdollista. Seisahdimme hetkeksi mekin siimekseen rikoshullujen suljetun kivivankilan kupeelle levähtämään. Kellojen soitto tapulissa oli juuri tauonnut. Ei elävän liikettä kuulunut kaukaakaan.
Ja polvillani puristin minä matkalaukkuni armottomasti hakasiinsa, niinkuin olisin tahtonut siinä jonkun hengiltä kuristaa. Se oli kai minun soittoni, joka kuului aukinaisen oven kautta sähkökellosta tuolta käytävän päästä. Jahah! vahtimestari! »Olkaa hyvä ja toimittakaa nämä tavarat laivaan.» Hyvästi huoneeni! Ja minä kysyin itseltäni puoliääneen, eikö minun ole ikävä lähteä kotoani?
Kun laiva kääntyisi takaisin tai särkyisi, niin että voisi palata kotiin. Hän kuuli Kallen ja Niemisen äänet salongin katossa olevan aukinaisen ikkunan läpi, josta kohosi konjakin haju. Se käänti mieltä niin, että oli tulla ylen. Bufettineiti, joka kulki peräkannella, inhoitti häntä. Pekka tuli kannelle, posket vielä kankeina nukunnan jäleltä.
Syksyisen lehdettömän lehdon läpi näkee hän valkoisen tupansa, ja sen aukinaisen oven aholle paistavan mustaa metsää vasten kelmeän syysillan valossa... Se on hänen tupansa, hänen oma tekemänsä... Kun jaksaisi saada nuo puut tästä pihaan... Hän katselee sitä, ja yht'äkkiä näyttää se olevan hyvin kaukana, niinkuin jossakin toisella puolen maailman.
Vaan jos näät mun lemmikin', Luoppa hälle suloisin Sätees, siihen piirtäen, Että aikaa vartoilen. Kuoleva. Yö pitkä on nyt loppumaisillaan: Ah! eikö koi jo nosta ruskojaan, Ja järven jäät jo välky kirkkaammin? Jo enkö kuullut teeren soivankin? Kun aamu-aurink' kohta leimuaa Ja räystähiltä hangen sulattaa, Ja nään tän piskotellen nokkuvan Editse aukinaisen akkunan,
Nuo nuoret kuoripojat, nuo mustat nunnat, katosivat vähitellen yksi toisensa perästä aukinaisen oven kautta viimein tuli hänenkin vuoro, jolta Kenneth oli nuo kahdet merkit saanut vaan ulosastuessaan hän käänti päätään, aivan vähäisen kyllä, mutta kumminkin huomattavasti sinnepäin, jossa ritari liikkumatonna kuin kuva, vielä makasi polvillaan.
Siinä on jotakin amerikkalaista kehuskelevaa ja on sentähden oikein helpotus, kun sattumalta löydän aukinaisen oven, joka kuin taikavoimalla vie minut aivan toiseen maailmaan ja aivan uuteen ympäristöön. Melkein kaikkien keskiajan kirkkojen yhteydessä on ollut luostari, ja sellaiseen tuo pieni portti minut nyt veikin. Me seisomme luostarin sisäpihalla.
Päivän Sana
Muut Etsivät