Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 5. heinäkuuta 2025
Eeterin silmä Siintävä aukee! Selvitä ilma! Usvat jo poista, Taivaalla tähtein Välkkyä suo! Aurinko loista Armaana tänne! Lämpöä luo! Ylhäisten keijuin Henkevä heimo, Leimuna leijuin, Maan yli kiitää; Haikea kaipuu Jäljissä liitää. Viirit ja verhot, Kuin suviperhot, Nousee ja vaipuu. Lehdosta, vuorten Alta ne väikkyy; Lemmetär nuorten Sielussa läikkyy; Metsolan varjo Riemua tarjoo.
On näky semmoinen, jota sopii ihaellen katsella, kun seitsemän tahi kahdeksankymmentä reipasta nuorta tyttöä ja poikaa vallan paitahihasillaan kesäkullan armaana aamuna välkkyvine viikatteineen remahtaa aukealle niitylle. Isäntäväen puolesta oli työtä johtamassa Saimi, joka samassa itsekin joukon etupäässä terävällä viikatteellaan suhautteli poikki niityn hempeätä heinää.
Opettajan kasvot olivat ikäänkuin kirkastuneet, tämä tervehdys lapsen suusta ilahutti häntä suuresti. Hän oli taas omassa paratiisissaan, kun lapsen viaton mieli kääntyi häneen. Hän kyyristyi alas lapsen eteen ja suuteli sitä. "Tahdotko mua rakastaa?" kysyi hän sitten. Jussi katsoi isäänsä. "Rupiit sie opettajoa armaana pitämää?" kysyi Matti.
Ja sinä, Ragnhild, vaimoni, sinä, jota vastaan niin paljon olen rikkonut, sinä likistyt minuun armaana ja hellänä, kun hätä on korkeimmilleen noussut, sinä voit peljätä ja vavista sen miehen hengen edestä, joka ei koskaan ole heittänyt auringon sädettä sinun polullesi. RAGNHILD ROUVA. Sinäkö rikkonut! Oi, Skule, elä puhu niin; luuletko sinä, että minä hetkeäkään olen uskaltanut sinua tuomita!
Kun päivä kuumasti paistaa, hierovat ne alemmalla siipiparillansa rintaansa, ja aikaansaavat täten heleän ja kauniin äänen, minkä vanhat pitivät niin armaana, että he käyttivät sitä kuvaukseksi, kun tahtoivat oikeen kiittää ihmisäänen suloisinta suloa. "Hänen äänensä on ihana kuin tettingin ääni", oli Kreikkalaisissa oivallisinta kehumista. Cicada ornis Linn. cicada plebeia.
Kauan iltarukouksen perästä, kun kuuli mummon yskivän ja siis tiesi hänenkin olevan vielä valveella, sanoi tyttö: "Mummo, mitä se merkitsee, kuin kättä suudellaan?" "Että kättä armaana pidetään." "Eikö muuta mitään?" "Ei." Taas vähän ajan päästä sanoi Kati: "Mummo." "Mitä, kultaseni?" "Oli mieli kysyä teiltä jotain, mut enpä sitä muistakaan."
Miten hän liikkui kodin keskuksena, sen sydämmenä, miten hän loi hauskuutta ja mieltymystä kaikkiin, miten hän liikkui kaikkialla niin armaana, niin lohduttavana ja iloa jakavana! Aina seurasi häntä jokin suloinen tahi elvyttävä sana tai teko. Kuitenkin hän itse oli kaikkea muuta kuin tyyni ja rauhallinen.
Micawber'iin tulee, en tiedä, oliko se seuraus lakista vai lavendeli-vedestä vai valkeasta vai vahakynttilöistä, mutta hän astui ulos makuuhuoneestani, verrallisesti puhuen, armaana. Eikä leivonen koskaan ollut iloisempi, kuin tämä oivallinen nainen. Minä arvaan minä en koskaan uskaltanut kysyä, mutta minä arvaan että Mrs. Crupp, anturaiset paistettuaan, oli käynyt kipeäksi.
Ja Elina kiitti häntä, vesissä silmin ja sanoi: "Jospa vähäisenkään tietäisin, ketä sinä armaana pidät, kyllä minä häntä polvillani rukoilisin heti viemään sinua kotiinsa." "Kiitos Taivaan Taatolle," vastasi Leena, "minä en ole kosiomiehen tarpeessa; tahdon kerran antaa käteni ja sydämeni vapaalle miehelle, mutta en koskaan pakolla.
Suomalaisen kansanrunouden huomattavimpia ominaisuuksia on se virkeä luonnontunto, joka kaikkialla ilmaantuu. Luontoa pidetään ystävänä, armaana toverina, jolle uskotaan kaikki tunteet ja huolet. Sitte vaihamma vajoja, Kahenkesken kaihojamme. Toiset ovat ihan varmaan nykyisempinä aikoina syntyneet, niinkuin "Vangittu pannu" I, 108, joka nähtävästi on Kustaa III:n päiviltä.
Päivän Sana
Muut Etsivät