Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 23. heinäkuuta 2025
Kiittäkää Kerttua ja menkää hyvinä lapsina pirttiin vuoteellenne nukkumaan ja siunatkaa itsenne." Sen kuultuaan lapset kilvan lähtemään, mutta Saimi vielä pyörähti ympäri ja iloisesti katsoen rovastinnan silmiin sanoi: "Luemmeko me Isämeidänkin." "Lukekaa, lukekaa", sanoi rovastinna hymyillen. Tämän kuultuaan lapset juoksivat keittiöön.
Hän tiesi aivan hyvin, kuinka Saimi siellä kotonaan iloitsi siitä, että yksi vuosi vaan oli jälellä enään. Ja hän oli varma siitä, että jos rupeaa tekemään samallaista tuttavuutta kuvan muitten osain kanssa, on hän jälellä olevan vuoden kuluessa tuskin ennättänyt siinä työssäkään loppuun. Mitä oli hänen tehtävä?
Mutta lapset tämän kuultuaan pölähtivät kuni linnun poikaset lentoon juoksemaan ulos ja sitä soittuaan rantaan, johon juostessaan Saimi huusi: "Me menemme tänne Hiekkakaarteeseen. tänne, tulkaahan tänne, täällä me aina uimme".
On näky semmoinen, jota sopii ihaellen katsella, kun seitsemän tahi kahdeksankymmentä reipasta nuorta tyttöä ja poikaa vallan paitahihasillaan kesäkullan armaana aamuna välkkyvine viikatteineen remahtaa aukealle niitylle. Isäntäväen puolesta oli työtä johtamassa Saimi, joka samassa itsekin joukon etupäässä terävällä viikatteellaan suhautteli poikki niityn hempeätä heinää.
Silmät uiskentelivat vielä kyynelissä, mutta kun hän ne loi molempiin herttaisiin apulaisiinsa ja pienokaisiinsa, jotka aivan kuin pienet sääsket nyt häärivät siinä heidän ympärillään, loisti kyynelten läpi sulaa rakkautta, iloa ja onnea. Ja mikäs tästä Saimista sitten tehdään, kysyi Anna, joka oli nostanut hänen käsivarrelleen. Minä tahdon piiaksi, että saan pestä pyykkiä, sanoi Saimi. Ole nyt !
Sen nähtyään lähtivät ihan kuni kilpaa juoksemaan sinne ja rovastinnan luokse tultua Saimi otti rovastinnan helmasta hänen lihavan, lyhytsormisen kätensä ja puristi sen käsiensä väliin ja nojaten rovastinnan polveen, melkein syliin kumartuen sanoi: "mamma mamma."
Tässä vettä ja tässä naulassa pyyhkeitä." Lapset, Saimi ensiksi, pesivät kasvonsa piian laittamasta vesivadista ja pyyhittyään ne, istuivat kyökin loukkoon lattialle ja kytistyivät likomärkine vaatteineen kylki kylkeen kiinni siihen loukkoon istumaan.
Mitäs joutavia, sanoi Elias. Mutta Henni kipusi jo hänen polvilleen ja kietoi molemmat kätensä hänen kaulaansa. Ja Antti antoi heille molemmille kättä ja kumarsi. Saimi samoin. Antti kouluutetaan tohtoriksi, sanoi Anna. Eevi ei kyennyt virkkamaan mitään.
»Siellä on Saimi, sisaruksista nuorin. Siellä oli hänen osansa, mutta missä on meidän, jotka ryvemme täällä elon tunkioissa. Missä on osa näitten kolmen vieressäni nukkuvan, joitten liina on vielä puhdas, mutta jos he viipyvät täällä, missä on heidän osansa missä...» Hiipivä uni ummisti silmät, käsi unohtui suoraksi lasten päälle kuni hyvän enkelin suojeleva siipi.
"Ketäs muita mies vieraita on käynyt?" "En minä muista muita kun rovastin." "Mitä se rovasti teillä teki?" "Mitäpä hän teki, istui." "Istuiko äitisi rovastin sylissä?" Nyt Saimi punastui, eikä puhunut mitään, painoi vaan päänsä alas. Mutta Heta yhä pyyteli: "Sanohan pois, eihän siinä mitään pahaa ole, sanohan pois. Todellakin, istuiko äitisi rovastin sylissä?"
Päivän Sana
Muut Etsivät