United States or Turkey ? Vote for the TOP Country of the Week !
Hänen kävi sääliksi Kerttua, joka raukka oli niin ruhjauneen näköinen ja samalla hänen kävi sääliksi keinutuolia, sänkyä, isoa kaappia, kamarin ovia ja kaikkia: Mari vaan näytteli uusia leikkikalujaan ja oli myötään äänessä. "
Sanoppas sinä Kerttu, mistä se tulee, että muutamilla ihmisillä on niin-niin hieno ja valkonen iho ja toisilla taas sellainen ruskea. Parasollista se tulee, sanoi Kerttu. Mutta Hannes naputti sormellaan Kerttua niskaan ja sanoi: Onkohan Kerttu pessyt itseänsä? Kerttu väisti ja sanoi: Mutta sanoppas sinä Hannes, onko vääpeli herra vai ei? Hannes vastasi: Vääpeli ei ole herra.
Mitä häneen itseensä tuli, niin oli hän pitänyt oikeutenansa lähestyä Kerttua tietysti ainoastaan senvuoksi, että katsoi kärsimyksillään jo sovittaneensa rikoksen, että heidän lapsensa kuolema oli kääntänyt koko hänen elämänsä nurin, että hän oli juuri sen johdosta tullut vallankumoukselliseksi, että hän oli kaikki personalliset mielihalunsa ja tulevaisuudenpyyteensä rohkeasti heittänyt luotaan.
Sitten hän kävi työväentalot ja kansliat. Täällä hän ensi kerran huomasi kuinka nurjamielisiksi ihmiset olivat äkkiä käyneet kapteenille. Käytävässä hän kuuli jonkun sanovan, että kapteeni oli nähty tulevan työväentalolta, mutta kadulla oleva kansa oli tahtonut ottaa hänet kiinni ja revellä palasiksi, huutaen: nyt menee meiltä äänestysoikeus ja yksikamari! Kadullakin ihmiset osottelivat Kerttua.
Itsehän olet käskenyt mennä kansakouluunkin ja kengät panna jalkaan. Hiljaa! sanoi Hannes uhkaavalla äänellä. Kerttu ei saa viisastella, kyllä minä opetan. Ei Kerttua kukaan kasvata eikä kurita, siis minun täytyy se tehdä. Vai sinä tässä fröökinäksi rupeisit! Näin sanoen Hannes tuli Kertun luo ja tukisti häntä aimo lailla. Kerttu rupesi itkemään, mutta oli oikeastaan onnensa huipulla.
Mutta nyt oli heitä erottamassa mahdottomuuden muuri, kapteeni oli päättänyt, ettei hän saa ajatella Kerttua, ja Kerttua niinikään sitoi päätös olla menemättä kapteenille, ellei heitä laillisesti vihitä.
Kerttu menee tietysti sepän luo ja sittenkös hänelle annetaan sokuria ja makeisia, kyllä minä tuon tunnen." "Mutta et näy, kuulemma, Kerttua tuntevan. Kun lapsi on hänen huostassaan, olen milt'ei levollisempi, kuin jos se olisi meillä itsellämme. Tule nyt vaan kiltisti mukaan! Ei sinun tarvitse mennä häntä neuvomaan. Katso, nyt olen saanut uuden veneen ja portaat laiturin päähän sinun kunniaksesi.
Ja vielä sellainen, joka puki häntä niin erinomaisesti, että vastaantulijat kääntyivät ympärinsä! Surupuku ei voinut olla kuin lapsen kuoleman jälkeen jäänyt tapa. Mutta vaan siksi että se puki! Kapteeni meni Kustaavan luo ja kysyi: Mikä sitä Kerttua oikein vaivaa?
Kun kapteeni siis näin kaikessa totteli Kerttua, niin milloinka hän oikeastaan sitten toteutti sen ankaran tottelemattomuudenvalansa, jonka oli Kerttua vastaan vannonut? Sen hän toteutti vasta siellä toisessa maanosassa, sittenkuin oli sen rannikolta vankan vastustusasennon ottanut. Kerttu kirjoitti hänelle heti osotteesta selvän saatuansa: Saako tulla?
Toisia lapsia nähdessään oli pienokainen kovin ihastuksissaan, hän heilutteli käsiänsä ja tahtoi heitä taputtaa. Kun Kertun veljenpojan, lähikylän sepän kaksi pientä rivakasta poikaa välistä tuli Kerttua tervehtimään, antoi Juho usein heidän tulla lastenhuoneesen Oskariakin katsomaan ja leikkimään hänen kanssaan. Aina vaan samaa leikkiä leikittiin.